Älä sotke hommaani luokkaan, johon sitä tekevät tavallisesti kuuluvat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos voisin kuvitellakaan vastaavani valkoisen roskaväen vittuilijalle, sillä tiedänhän jo ettei se kannata; sanoisin, etten luule itseäni intellektuelliksi vaan olen varma olevani sellainen. Älymystöön kuuluminen taas on asia ihan erikseen – niin ne kuin minäkin ollemme yhtä mieltä vain kysymyksen jännitteisyydestä.

Ensimmäinen kahdesta on minun hommani ja elämäni tarkoitus; toinen on sääty, luokka tai sosiaalinen kerrostuma, johon sitä tekevät tavallisesti kuuluvat. Kun ei oikeasti tiedä paljoakaan ja ymmärtää ehkä vielä sitäkin vähemmän, saisi olla olettelematta sekä luulottelematta. Heh-heh.

En itseasiassa tiedä, että onko tämä koominen havainto enemmän säälittävä vai rivo – minusta se lähinnä todentaa ajatuksen, jottei työväenluokkaisuutta pidä ihannoida tai liioin luulla köyhyydenkään jalostavan. Kyllä ensinmainittuun liittyy aivan riittävästi alhaisuutta ja tyhmyyttäkin; viimemainittu taas ei jalosta vaan kuluttaa ihmistä.

"Työväenluokkaisuutta ei pidä ihannoida eikä köyhyyskään jalosta vaan lähinnä kuluttaa."

Juuri siksi inhimillinen identiteetti eli minäkuva, ihmiskäsitys ja maailmankuva ovat niin tärkeitä. Muussa tapauksessa aletaan aina jakamaan ihmisiä vähintään arvollisiin ja arvottomiin, sekä käsittelemään heitä sen vallan kautta, mikä itsellään katsotaan olevan. Kunnes joku toinen tulee ja pudottaa asemastaan lyöden ilmat pihalle.

Luulisi, että vuorollaan kaikkia koskeva asemansa menettäneiden inhimillisen kohtelun tarve saisi useimmat vakuuttuneiksi tiettyjen muuttumattomien perusasioiden tarpeesta, mutta eipä naurateta ketään. Joko sitä leikitään kohtalouskoista, podetaan haavoittumattomuuskuvitelmaa tai ollaan olevinaan röyhkeästi tuurin varassa.

Kun on kaikensorttista nähnyt, huomaa lopulta vain kiusaantuneena, että niin sanottu rahvas ja niin kutsuttu yläluokka ovat torjuvuudessaan sekä ajattelukielteisyydessään häkellyttävän samankaltaiset. Et sinä tänne kuulu, sanoo yksi. Toinen näpäyttelee, halkoo sanoja ja kävelee perässä kysellen jonninjoutavia.

"Luulisi heikompien inhimillisen kohtelun tarpeen vakuuttavan perusasioista, mutta eipä naurateta ketään."

Eivät ne oikeasti mitään tiedä, mutta erilaisuuden ja omaperäisyyden sietokyky ovat kummillakin pahemman kerran rajalliset. Onko oikeaoppisuusvaatimus muka merkittävästikin paljasta kateutta jalompaa ja mistä sen huomaa? Väittäisin, että ei ole – pyri, päde tai todistele sinä kuule vaan ihan omalla ajallasi.

Se on se sosiaalistuminen, ryhmäytyminen ja verkostoituminen mikä tässä tökkii. Olisi valittava maailmansa, sekä sitten pysyttäväkin siellä – kukaan ei ole niin vieras kuin toiseen maailmaan kuuluva, joka ei tahdo pysytellä omassaan. Vaikka luokkayhteiskunta onkin muka mennyttä ja ulkoinen olemus ei enää kerro mitään.

Heh; sekö sitten muka maailman muutti, kun herraskakarat hankkivat nahkarotseja tai maopukuja eivätkä työläisten jälkeläiset vastaavasti enää oletusarvoisesti haisseet ja suissaan oli omat hampaat ihan eläkeikään asti? Keskiluokankin rivit kasvoivat; kiitos hyvinvointivaltio, mutta älä luule kaikkien kuuluvan siihen yhäkään.

"Sosiaalistuminen, ryhmäytyminen ja verkostoituminen tökkii. Pitäisi valita maailmansa sekä pysyäkin siellä."

No, miksi tämä teksti; mikä ”osui ja upposi”? En tiedä. Voi olla, että en ole liki kymmeneen vuoteen kohdannut noin alhaista loukkaamis-torjuntaa tai pakosalleajamisyritystä; edelliset tekivät mukimies ties millä persoonallisuusongelmalla ja kiusallisen ilmeinen manipulatiivinen narsisti.

Useampiakin on ollut, koska valitettavasti olen aikalailla aito ja suorasukainen tyyppi, jolla on myötäsyntyinen kyky ärsyttää kanssaihmistään. Ikävä kyllä herkkyys on karissut matkan varrelle, kun olen joutunut oppimaan pitämään puoleni arvaamattomien ihmisten kanssa keiden motiivit – kauniisti sanottuna – vaihtelivat.

Niinpä. Sittemmin olen muuttanut toimintatapaani lakkaamalla vittuilevista onelinereistä – eivät ne mitään hyödyttäneet – nyt teen useimmista vain ilmoituksen moderaattorille/ylläpitoon ja sitten bannaan heidät. Kummoisenakaan Julkisena Intellektuellina en itseäni pidä; minä kirjoitan mitä huvittaa silloin kuin huvittaa.