Terve, stalkkeri!

(Kuva: Jari Kähkönen) Turhangooglettelijat voisivat
tehdä ympäristölle palveluksen ja omistautua
yksinomaan analogisiin sekä sähköttömiin huveihin.

No, mitä nettikyttä? Olet siis kummajainen, joka onkii toisen nimen ja googlaa sen kytätäkseen verkkopreesensiä; eräät jopa istuen samaan aikaan samassa huoneessa kytätyn kanssa. Ymmärrän. Et osaa tai uskalla esitellä itseäsi. Etkä pysty kohtaamaan kanssaihmistä silmäntasolta tasa-arvoisessa vuorovaikutustilanteessa.

Siispä, jos kirjoittaa vähänkään persoonallisemmin tunnetun tyypin avoimelle FB-seinälle; on varauduttava, että joku niin sanottu vaihtoehtotyyppi tulee nuuskimaan. Josko olisin kaltaisensa tai ehkä minut voisi käännyttää. Mitä minusta; ole sinä, stalkkeri, vaan ihan rohkeasti oma itsesi. Mikä noin hävettää?

On jo vanha vitsi, että verkkoviestintä vahvistaa ihmisen sosiopaattisia piirteitä. Jotkut teistä ovatkin oikeasti sekaisin: hullut haluavat vahvistuksen omalle ihmisyydelleen ja kertovat siksi kaikille mitä ovat. Häiriintyneet toivovat voivansa käyttää valtaa toiseen oman nyrjähtäneisyytensä mukaisesti.

Stalkkeri rajaisi minut ihmisyyden ulkopuolelle. Livenä näen toteutuman ivallisesta naamailmeestä, kuulen tuhahtelusta tai siitä kuinka korvat vääntyvät höröön kuin ne suorastaan kasvaisivat kokoa. Voivoi, ei ihminen jaksa tehdä ”mun juttuu”; ei ainakaan pitkään, ellei ensitöikseen lakkaa kerjäämästä hyväksyntää.

"Ei ihminen jaksa tehdä 'mun juttuu' pitkään, ellei lakkaa kerjäämästä hyväksyntää."

Moni, joka ei ihme kyllä ole häiriintynyt tai sairas; lähtee laukalle näistä tarkoituksella viritellyistä kahvi(lan)pöytäkeskusteluista. Itse olen jo lapsena karsinut moisen piirteen, koska kasvuvuodet opettivat ettei pidä olla herkkäuskoinen. Jos vastaan tulee aito paskapuheartisti, vaihdan maisemaa enkä liity osaksi hänen performanssiaan.

Ehkäpä stalkkeri leikkii valvojaa? Haluaa olla papillisempi kuin pappi itse, jolloin tietysti jokainen vähemmän kuin puhdasoppinen tai suorastaan pilkkasana pitää ilmiantaa. Voivoi. Moninaiset ovat täydellisen epäomaperäisen ihmistenkohtaamisrajoitteisen ressukan vaivat. Hanki sinä, stalkkeri, kuule itsellesi oma elämä.

Niin, sitten on vielä sosiaalipornoilijat, ilkkujat ja tylyttäjät. Nämä ovat usein niin sakeita tapauksia, että ei tiedä onko asianomainen häiriintynyt vai ei. Jokin siellä empatiakykyä ja käyttäytymisen itsesäätelyä rasittaa; ehkä en haluakaan tietää tarkkaa syytä. Suksikoon suolle minun puolestani; kunhan ei vain tee ympyrälenkkiä.

Tuollaiset tapaavat näet asettaa itsensä niin moninkertaisesti kytätyn yläpuolelle, että hyvä kun sanotuksi saa. Mahtaakohan stalkkeri siis oikeasti olla enemmän kuin kurjasti asuva, ulkopuolisuudessa elävä ja huonolle hygienialle haiseva ressukka? Jos hän ei enää muulla keinoin pysty uhkaamaan kanssaihmisiään? Onneksi.

"Monet ovat epäomaperäisen ja ihmistenkohtaamisrajoitteisen ressukan vaivat."

Ilkkuja ainakin vahvisti, että julkisesti omakielisesti ja pysyvin kirjaimin kirjoittaminen on yhä radikaali teko. Sosiaalipornoilijan taas soisi yksinkertaisesti tekevän töitä tai opiskelevan, kun kerran on pelipaikoilla. Ellei tykkää; luulisi jo tietävän missä kohdin kartanossa ja salissa on viisi hirttä poikki. Siitä vaan ulos, stalkkeritkin.

Tylyttäjä on eläjä, jolla ei koskaan ole mitään omaa sanottavaa, mutta tietää aina sinun olevan väärässä tai ainakin sanovan sen väärin. Nämä ovat kuin ne, jotka haluavat rikkoa toisen uskon ihan vaan ilkeyksissään ja kateuksissaan. Saarnatako minunkin pitäisi, että stalkkeri voisi saada nautintoa ”hiljentämisestäni”? Ei tipu.

Yhteistä jokasortin nettikytille on luulo kaiken liittymisestä itseensä. Että joko saa huomiota tai käyttää valtaa; terve ja tasapainoinen ihminen tietäisi jo sanomattakin moisen ajatuksen olevan huuhaata sekä kohtuuttomuus. Raja on liukuva, koska ajoin joidenkin hupailu on vain niin erikoista ja kiihkeää. No, sitäkin se netti teettää.

Minusta moiset turhangooglettelijat voisivat tehdä ympäristölle palveluksen ja omistautua yksinomaan analogisiin sekä sähköttömiin huveihin. Mitä tuollaiset muka ostavat, miten äänestävät tai mihin osallistuvat? Heh. Ajatuskin jo naurattaa. On se stalkkeriuskin silti ihmisyyden muoto; ärsyttävä kyllä, mutta kuuluu ihmisluontoon.

Janoavat ihmiskontaktia, mutta eivät osaa olla ihmisten kanssa.