Hyvä tekosyy

(Kuva: Jari Kähkönen) Järjestyksenvalvontaa Helsingin Itäkeskuksen Tallinnan-
aukiolla hyvin kauan sitten otetussa arkistokuvassa.

Ihminen on sellainen eläjä, että kaikki paitsi käsinkosketeltava pitää kuvitella mielessään; muuten sitä ei ole olemassa. Se vaatii hyvää tekosyytä, jota on viimeisen parin päivän aikana etsinyt Helsingin keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaarakin; voi kuinka kätevää, että voi puhua valvontakameroista.

Keksitään sepitteellinen esimerkki, joka ei liity Helsingin kaupungin toimintaan mitenkään. Suuryrityksen kiinteistössä eletään säästöliekillä; siitä saatetaan luopua koska tahansa, joten enää mihinkään ei satsata. Hyvä, että edes ylläpidetään. Kuoressa on kulunvalvonta, joka hälyttää, koska ovea pidetään auki liian kauan.

No, vartija menee paikalle; toteaa, että täällähän on iltatilaisuus, josta ei ole tehty ilmoitusta. Hän tunnistaa vastuuhenkilön henkilökortista ja sanoo tälle asiasta. Seuraa valitus; vastuuhenkilö koki vartijan toiminnan epäasialliseksi, ja pidetään kuulemistilaisuus kirjallisen varoituksen antamisen edeltä.

Kuulemistilaisuudessa keksitään, että olisihan ovella ollut kamerakin. Itseasiassa oli ollut jo 1970-luvulta lähtien, mutta kohde-esimiehen päätöksellä vikailmoitus rikkoontuneesta kamerasta on jätetty tekemättä. Ei voinut nähdä, että pitkään tietokonenäytössä takonut hälytys johtui neukkariin kulkevasta ihmisten letkasta.

Siitä tulee mieleeni tämä:”//vartijoihin liittyen asiakkailla oli paljon sanottavaa puolesta ja vastaan. Osa koki heidän läsnäolonsa lisäävän turvallisuutta, toiset taas kokivat turvattomuutta vartioiden takia. Erityisesti vähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokivat vartijat pelkoa lisäävänä asiana.” Saattaisin nyt kiroilla, jos en olisi näin kokenut.

Kaikki haluavat aina sellaista vartiointia mikä on samanaikaisesti hyvää ja ilmaista, sekä tehokasta mutta näkymätöntä. Ei kiinnosta missä vartija on, kuinka hän voi eivätkä mitkä hänen työskentelyedellytyksensä ovat; kunhan vartija vain singahtaa paikalle nopeasti tarvittaessa. Sillä sekunnilla kaiken pitää olla paikallaan tai muuten.

Vartija henkilökunnan tai asiakkaiden kanssa samoissa tiloissa on yleensä huono asia, koska vain harvoin kumpikin osaavat olla toisensa kanssa. Aletaan kilpailla, pomottaa tai vaatia vastapuolen miellyttämistä – älkää kehdatko teeskennellä; tämä on ollut ongelma jo siitä asti, kun yövartiointi muuttui ympärivuorokautiseksi.

Syntyi jatkuva tarve hyvälle tekosyylle, että vartiointiliikkeeltä ei mene bisnes, toimeksiantajalta turvallisuus eikä kummaltakaan kasvot. Piti joustaa, miettiä miltä näyttää, kuinka puhuu, vedota ohjeisiin ja saada paikalle auktoriteetti kallistamaan vaaka totteleminen/alistuminen -puolelle. Välttää konflikti eikä mennä nollasta sataseen.

Kattava kameravalvonta ja reagointi niiden kautta näkemäänsä on kaunis ajatus. Mutta niin hyviä teknisiä välineitä ei olekaan, että yksin niiden kautta voisi aina sataprosenttisen erehtymättömästi todeta tilanteen ja reagoida oikein. Tässäkohdin välttämätön hyvä tekosyy kääntyy todellisuudenkieltämiseksi.

Helsingin keskustassa ei voi enää olla yleisötilaa ilman turvallisuusjärjestelyjä, joiden on sisällettävä ainakin jossain määrin myös fyysistä paikallaoloa. Muuten ei havaitse, ennaltaehkäise, hillitse ja rajoita turvallisuusuhkia tarkoitustaan vastaavalla tavalla. Miksi vartiointi edes riittää Oodissa; eikö siellä pitäisi olla jo järjestyksenvalvonta?

No, kaikkihan ne ovat vartijoita teille siviileille; tai tituleeratkaa sitten itseänne vaikka maallikoiksi, jos s-sana korventaa liikaa omanarvontuntoa. Sanon näin, koska olen työelämässä itse kokenut turvallisuuden ymmärtämättömyyden, aktivistina taistellut sitä vastaan ja kynämiehenä kirjoittanut ilmiön seurauksista.

Tiedättekö mikä hyvä tekosyy pohjimmiltaan on? Se on vaikeaan tilanteeseen joutuneen yhteisön selviytymiselle ehdottoman välttämätön selitys, syyllinen, sietämättömyydentunteen lievitys, turvallisuudentunne ja jaettu ymmärrys. Tarvitaan keino päästä yli tai eteenpäin, koska muuten yhteisö tuhoutuu, kun vakaus katoaa.

Toisinaan vartija tai järjestyksenvalvoja on itse hyvä tekosyy. Joko hänelle ilmoitetaan asioista eli vastuu poistuu itseltä; tai häntä voi syyttää, kun ilmenee kiusallinen/vaikeasti selitettävä/nolo tilanne. Kehtaavat vielä väittää, että vartiointi ja järjestyksenvalvonta ei olisi palvelua!