Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa poliisin peiteoperaatiossa kiinnijääneelle joukkosurman suunnittelijalle. Siinäkö on kaikki ja senkö pitäisi muka riittää? Nyt jo toista kertaa samalle tekijälle samanlaisesta jutusta, raportoi STT Karjalaisen netissä.
Jokainen ihminen ymmärtää itsestäänselvyyden, että toisen tappaminen ei ole ihan terveen ja tasapainoisen yksilön teko. Saman moninkertaistaminen useiden uhrien joukkosurmaksi taas menee yksinkertaisesti yli käsityskyvyn, siksi asiaan tarttuminen näyttääkin olevan niin kovin vaikeaa yhteiskunnassamme.
Joukkosurmaa haikaavan havaitseminen on siis pitkälti sattumaa eikä tekojen ennaltaehkäisy ole aina ihan sitäkään. Edes niillä rikkonaisen elämän eläneillä henkilöillä, joilla tiedetään olleen sellaisia ajatuksia jo aiemmin monien henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi.
Tässähän sen taas kerran kuulee:”Hän kertoi oikeudessa, että oli kuluttanut syksyllä aikaa erilaisten päihteiden, kuten lääkkeiden ja huumeiden, parissa. Hän myös totesi, ettei saanut vankilasta vapauduttuaan mitään tukea.”
Yksi samanlainen keikka linnatuomioineen on jo takana, mutta kenellekään ei tule mieleen, että tämä ei välttämättä ollutkaan tässä? Avuntarvetta olisi voinut miettiä jo ennen kuin vankilan portti helähtää auki. Vapautuvan vangin kovan osan yhteiskunnassa ja rikoksenuusimisriskin luulisi olevan jo nykyään yleistietoa.
Kaikkein katalinta kaikesta on tuomita ihminen ennalta; antaa hänen luisua joukkosurmaajaksi, koska teon estämiseksi tarvittu apu sekä tuki jäi antamatta. Yhtä julma kohtelu on tällöin myös hänen uhreillaan. Jos taival ei pääty silloin ja siihen paikkaan, koko loppua elämää reunustavat vaikeudet sekä murhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.