Manipulaatio

Katselin Kulttuuricocktail Liveä televisiosta, minkä aiheena oli tekoäly; inspiroiduin siitä – melko epämukavien muistojen kera – ihmisten välisestä vallankäytöstä. Se on juuri niin, että ”aikuisella” on  valtaa ”lapseen”. Sekä olihan Sykkeen aamussa haastatellulla Riina Paasosellakin annettavaa ajatustyöhön.

Kaveri summasi henkilöstön työsuojeluedustajan roolin pyrkeeksi ehdotella työnantajalle kuinka se tekisi työnsä paremmin; ilman valtaa ja rahaa. No, sanojahan oli ylhäältäpäinjohdettava antikollektivisti yksilösankari, mutta en silti osaa varsinaisesti syyttää häntä elämästään elämästä. Vaan olihan tuossa kyllä pointtikin.

En myöskään saata ohittaa vähintään kymmenen vuotta sitten somessa ollutta nelikenttämeemivillitystä; siinä muka humoristisesti käsiteltiin kuinka eri lailla pomot maailma läheiset ja lopulta itsekin näki tekemänsä työn. Sehän oli juuri sitä itseään – ensin luulotellaan, sitten tuli erilliset todellisuudet sekä nyt manipuloidaan.

"Sehän oli juuri sitä itseään – ensin luulotellaan, sitten tuli erilliset todellisuudet sekä nyt manipuloidaan."

Joskus korskeana nuorena karkotin tytön – tuiskautin tälle kunkin voivan valehdella itselleen niin paljon kuin tahtoo –  hän se taisi vain tahtoa tietää olisiko minussa sittenkään mitään mukavaa, pehmeää tai samaistuttavaa. Ihan sama, eiköhän tuollekin keskiluokkaan kuuluvien jälkeläiselle silti jostain joku teinirakkaus löytynyt.

Oikeasti maailmamme ovat siis täysin erilaiset, mutta joka – ainakin luullakseen – käyttää valtaa alkaa ivailla – luullakseen vaillaolevan – ”omissa maailmoissaan” olemisesta. Nyt kukaan ei enää vedätä edes itse itseään. Naamiot ovat pudonneet; on siirrytty painostamaan toinen joko alistumaan tai pakenemaan.

Siksipä demokratiakin pysyy pystyssä harmaan vyöhykkeen avulla, neuvoi Elina Suominen – nykyinen Sana – toimittamassaan seitsenkymmenluvun väkivaltaklassikossa. Voit myös ajatella salusjärvisyyttä abstraktien käsitteiden ymmärtämiseksi tarvittavasta mielikuvituksen käyttämisestä.

"Nyt kukaan ei enää vedätä edes itseään. Naamiot putosivat. Alkoi painostaminen alistumaan tai pakenemaan."

Mitä minuun tulee; en tahdo pomoksi eikä mikään roolissaan eli leluissakaan nappaa. Hoida, rumasana, itse hommasi äläkä tule siihen pyörimään tärkeilemään tyhmiä kyselemään. Koska rakenteet ovat mitä ovat, jokainen odottaa sadan prosentin niin etu- kuin jälkikäteissuojaakin uskaltaakseen tehdä mitään.

Että; hän se nyt tässä vain toteuttaa ”käskyjä”, paitsi ettei sellaisten antoon valtaa omaavaa kiinnosta kirosanaakaan – itse sitä on kaikki hoidettava, jos aikoo saada jotain. Jotkut ovat ykkösiä, toiset nollia. Mikäli sinut luetaan varallisuudeksi, sinulla on etuja; mikäli kuluksi, olet yhdentekevä, kunhan teidän päälukunne vain täsmää.

Koska siis ”yhtenäisyyttä” halutaan vain pääoman arvon lisäämisessä, kukin voi muulloin leikkiä niin esimiehenrakasta isänmaallista bisnesmiestä ja hyvää veljeä kuin huvittaa. Jos ei omista mitään, kaikki pyrkimykset – jalot alhaiset yhdentekevät – romuttuvat todellisuuteen törmätessään. Olit liikaa tai liian vähän jotain, se siitä.

"Mikäli sinut luetaan varallisuudeksi, sinulla on etuja; kuluna olet yhdentekevä, kunhan vain päälukunne täsmää."

Sitäpaitsi; ihmiset yleensäkin, mutta erityisesti suomalaiset ovat opportunisteja, konformisteja sekä fatalisteja. He vain haluavat tietää mitä tapahtuu – yhtään missään ollaan siis mukana vain niin kauan kuin sadinmaalaisittain sanoen ”saadaan leipää”. Ei ymmärrä, kuulemma. Sitoutuminen, nojoo. Siksi vastavoima ontuu aina jotenkin.

On ymmärrettävästi vaikea ajaa toisen asiaa vailla valtakirjaa ja tietoja tosiasioista, mutta seuraako tästä, ettei epäkohdasta saa edes kertoa niille keihin se vaikuttaa? Eikä pyrkiä hoitamaan asiaa toista kautta, mikä olisi täysin mahdollista? Ei kai, jos väitetty edustaja itse on kuin pomotkin – laiskantekemätön luikuri. Manipuloija.

Palaudutaan siis Paasosen kautta kihlmanlaiseen pohjimmaiseen totuuteen kustakin ihmisenä. Onko senhetkinen pelkkää menneen pahan ulosoksentamista kunnes samat virheet toistetaan uudelleen? Oletko tosiasiassa yhtä paha kuin kuin vastapuoli – ellet pahempikin? Nimittäin edustamiasi – niitä ainoita kohtaan, – joihin sinulla on valtaa.

"Onko perimmäinen totuus ihmisestä, että tämä vain oksentaa ulos menneen pahan ja toistaa sen sitten uudestaan?"

Niin. Siinähän sitä sitten ollaan. Sinua ei kuunneltu, koska ongelmasi ovat yhdentekeviä. Vastapuoli tahtoi vain sen mitä oli ostamassa – joustavasti hyvällä moraalilla edukkaasti, – usein ei pelkästään pyydä vaan saakin. Tai julkinen valta ennaltaehkäisi pyrkimyksesi kiellollaan; jos teit sen silti, sinua rangaistaan.

Manipulaatiota tarvitaan, koska kaikki omistamattomien hyvä tuhoutuu aina seuraavassa kilpailutuksessa muutaman vuoden päästä. Muutenhan syntyvät entiset romu museokapineet ja kertomakirjollisuus uhkaisivat pääomaehtoisen yhteiskunnan säilymistä. Manipuloidut ovat tässä itsekin mukana – luullakseen suojelevat itseään.

Olenkin kokenut huvittavia elämyksiä Pilkkeen Sanomalehtien sisällissodan äärellä. Muistan, – vaikken välittäisi, – saastan, mitä niskaani suollettiin, kun välillä kuvittelin haluavani olla työväenlehtimies. Sotaa ei oltu lähelläkään, mutta joillekuille puhkesi konflikti päänsä sisälle, kun turvallisuudentunteensa katosi.