Viileä veto, Ville!

Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö Ville Leinonen vetoaa YLE Joensuun netissä kauppakeskuksiin, että ne poikkeuksellisen helletilanteen vuoksi lisäisivät istuimia tiloissaan ihmisten levätä. Se on erinomainen aloite, jota ei voi kuin kannattaa – vaan liekö niitä sitsejä siellä enää lainkaan.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Uusi nasselaukku uusin merkein lisätty kokoelmiin

(Kuva: Jari Kähkönen) Merkeillä on aina oma sanomansa minun projekteissani. Men-
nessäni suutariin noutamaan ompelutyötä; palautin niin ison säkin kerättyjä pulloja,
että silkkana mielenoikkuna päädyin ostamaan tuon ylimääräisen kuvausrekvisiitan.

Olkalaukku on yhä aivan valtava asia Pohjois-Karjalassa. Tässä junttilassa mies ei voi vailla häiriköintiuhkaa käyttää edes yksiväristä asuun sopivaa Marimekko-olkalaukkua; käsitettä, jonka täytyy olla jo vanhempi kuin minä itse. Ihan sama stailasiko bisneslikeksi vai punkkariksi.

Journalistinen itse-epäily

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitenliene; mahtoikohan minulla olla edes housut
jalassa, kun iskin pokkarin jalustalle, otin rekvisiitan kameralaukusta
ja vedin ylle senpäiväisen arkipaitani asettuessani köökin ovenpieleen?
Itselaukaisu sekä sommittelu jälkeenpäin kuvankäsittelyohjelmassa.

Syystä, että pari edellistä tekstiä on mennyt taviksien tyhmille mielipiteille naureskeluun netissä, mikä ei edes osoittautunut kovin suosituksi – otetaan seuraavaksi pöytälaatikkolistauksesta vanha luonnosotsikko. Mahdanko näyttää talon vakituisesta työhevosesta minkäkinlaiselta ”pienlehden tekijältä”?

Kasvata itseäsi – opi ottamaan paikkasi yhteisössä – älä tuputa, häiriköi tai syrji

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi viulu näitä nettikeskusteluja. Ei kiinnosta vanha kaunasi tai painolastisi. Älyä olevasi erillinen olento oletusarvoisin elämisen sekä itseilmaisun oikeuksin, mutta niin olen minäkin. Vaikka olemme samassa tilassa, ei meidän silti tarvitse olla kavereita. Vastaväite ei ole kiinnostuksen merkki, höpsöliini.

Kenttäsika en enää ole ollut aikoihin, mutta kyllä silti yhä kehtaan

Olen minä joskus Helsingin vaiheeni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut ja tuntenut – niin pinnallisesti tosin, että lainausmerkit sietäisi ympärillensä – erään Seppo Vesala -nimisen miehen. Oli tuolloin Keskustan eli Eteläisen konstaapeli, voimankäyttökouluttaja ja Kontrollin toimittaja.

Mielenkiintoinen viestinnällinen sekasotku poliisiampumisesta

Helsingin poliisi ampui lauantaina miehen Alppiharjussa, jota kaikki kuitenkin sanovat Kallioksi. Kohdehenkilön oletetaan olleen joko huumeiden vaikutuksen alainen tai psykoosissa ja niin väkivaltainen kuin uhkaavakin. Mutta sitten meni vaikeaksi, kun ensin poliisi viesti yhtä vaan nyt syyttäjä toista.

Ulkosuomalaiskiinnostusta ja kaikuja menneisyydestä

En tiedä; mikäliene julkiselle mielipidepalstalle nimellään kirjoittamisen lieveilmiö, mutta huomasin myyntiraportissa pari uutta riviä. Samapa oikeastaan, vaikka ymmärränkin nyt paremmin miksi pseudonyymi tai anonymiteetti voivat olla tarpeen. Julkinen mielipidevaihdanta saattaa alkaa tuntua kuormittavalta.

Rakastaa vihata

Onneksi minut on tänään lähes täysin unohdettu. Se on ensiajatukseni, kun nyt katson tuota luonnosotsikkoa; otin sen pöytälaatikkolistaukseen YLE:n Maailman Paras Tarja Turunen -podcastin kuuntelun kestäessä aiemmin tänä vuonna. Vertailukohde olkoonkin ehkä hullunkurinen, mutta saatan kyllä silti samaistua.

”Miks tää Kontiolahti on niin paska paikka” – tai – ”Vain Kontiolahdessa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingissä ei paljon kuikuilla, morjestella tai tarinoida.
Sen maaltamuuttaja saa vielä sinne saavuttuaan oppia.

Otsikon antoivat minulle kaksi tuntematta jäänyttä murrosikäisiltä vaikuttanutta poikaoletttua, jotka heittelivät palloa popmusiikin soidessa, kun ohitin heidät vastaamatta toistuviin tervehtimisyrityksiinsä tai edes katsomatta päin. Voivoi kasvavan lapsen tuskaa. Hah-hah-haa. Ette te ole saamassa minulta huomiota.

Poliisin ylenkatse – mitä vain, jottei turvallisuustyöntekijä näyttäisi toimijalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva siitä kuinka
asiat olisivat voineet olla ennenvanhaan.

Yksityisellä turvallisuusalalla on antisosiaalisia kukkoilijatyyppejä, jotka ovat kyllä mielettömän itserakkaita, mutta samoja ei kiinnosta juuri lainkaan oma osaaminen tai ammattitaito. Sopii vähän liiankin hyvin kuvaan, jottei tiedetä mitään historiastaankaan. Poliisin ylenkatsetta pidetään itsestäänselvyytenä.