Tunneäly

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen suhde on sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Johan on maailma malliinsa päässyt, jos Jussi Halla-ahoa tarvitaan Sanna Marinia kritisoimaan, mutta – totisesti – Pasi Koivumaan kaltaiselle ikämiessarjan maakuntalehden päätoimittajalle se ei näytä samalta kuin toisille. Kyllä. Hän oli se, joka kirjoitti tunneälystä.

Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

"En minä ole sinun asiakkaasi", toksisen maskuliininen keski-ikäinen boomeri kiisti

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on siinä sentään joku osuuskauppa jossain.

YLE:n Miika Koskela teki äsken nettijutun Reilaatireilaatin vuoroesimiehestä kauppapiiriä paikkaamassa rumalla puolella Helsinkiä. Keskustelussa yksi rasitti kriminaalipoliittisella suoltamisellaan ja toisista asiakas -sanaa oli väärinkäytetty. Sainhan minäkin lopulta sanani sanottua, mutta en suinkaan kaikkea.

Kyllä sinä nyt lasautit omille kintuillesi, Timo Vornanen

Virkavapaa poliisi, kansanedustaja Timo Vornanen sulostutti viikonloppua Facebook-päästöllä, joka olisi voinut olla hämmennys-salaliittohypoteesi istumatonta oikeusjuttuaan ennalta tärvelemään. Siitä kuitenkin tuli pelkkä julkkisklikkijuttu nettilehtiin kuin lopulta vahingoittaa vain häntä itseään.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Louvresta sekä Mellunkylästä

Kiiman ja kateuden laki se on lampaillakin, pohdin istuessani jakkaralla kuullen YLE:n radiouutisista museojohtajan haastattelua ennen teenkeittoa. Louvren vartijat olivat nimittäin mokomankin asiantuntijan – vai sanoisinko vertaisen – arvioimana toimineet oikein. Helsingin Mellunkylässä taas räjähti kaasupulloja.

Oliko Holmström sittenkin enemmän uhri kuin roisto?

Eläkeläinen Kari Holmström, joka tunnettiin myös Securitas Oy:n Suomen pääkonttorin turvallisuuspäällikkönä; munasi itsensä pahasti puoliperseisessä henkilösuojeluoperaatiossa, mutta ei saa siitä syytettä. Johan on tämäkin yksi varsinainen jupakka ollut, jotten rumasti sano.

Allerginen ihmisille? Tavanomainen aikuistaito se on

Moiseen pohdintaan päädyin, kun kuuntelin vaihteeksi Ruben Stillerin juontaman Radio Suomen Pyöreän pöydän, jossa Maija Vilkkumaa – Juha Itkosen kysyttyä suomalaisesta etätyöinnosta – sanoi otsikkoni termin. Niinno; tämähän on perinteisten – onko ihmisihminen vai ei – välistä loputonta jauhamista.

On amatöörin niin jännä, että hyvä kun yönsä malttaa nukkua

Se oli tämä pressis, kun Turvallisuusalan neuvottelukunnan
kameravalvontajaoksen laatima kameravavalvontaopas julkaistiin.
Ei ollut tulossa yleislakia eikä rekisteriäkään valvontakameroista.
Silloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero piti vastaanottopuhetta.

Niklas Joen nimellä on tuotettu YLE:n nettiin niin tekstiä kuin kuvaakin vaasanseutuisesta laavujen kameravalvonnasta. Se on ihan Englannin meininkiä; jos havaitaan asiattomuuksia, häiriökäyttäytyjälle huudetaan komentoja kaiuttimen kautta. Paitsi että oho eiku. Miten se nyt oikein menikään.

Heitähän tuputtamatta ja olettamatta, sillä et sinä tätä maakuntaa omista

Tiedostan sekä käsitän; luin Itäsuomalaisen kolumnisti Veijo Tuunasen kuvauksen isänsä elämästä. Tämä jätti jopa peltotyöt lähtien tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, jos näki kulkijan. Se oli silloin ennenwanhaan; kukaan teistä ei elä tuota elämää, joten älkää yrittäkö vedota samoihin sääntöihinkään.

Joidenkin rauhaa ei näemmä saa rikkoa; rikosoikeudellinen suojakin on tehostetumpi

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on sitten taas havainne- tai aihekuva, joka esittää vain itseään.

Oikeustietäjää hämmentää; kuinka kunnianloukkaus on yhä rikos Suomessa? Josko MTV:n Rebekka Härkösen tuomionettijuttu Länsi-Uudeltamaalta toisi lisävalaistusta? Sitä ilmeisesti käytetään kaatopykälänä, koska muuten lain puutteet jouduttaisiin tunnustumaan ja edes olevinaan korjaavinaan ne.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!