Näpäyttelijöitä ja keskustelunvaltaajia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaanko, kuule skolastikko, vaikka niin, että älä sinä minun varmuudestani villiinny – äläkä väläyttele mitään hienovaraisia merkkejä – vertaisesi ymmärtävät ilmankin ja rahvaalle joudut silti antamaan keppiä. Mutta minulle älä astaloa esittele, koska kamppailussa niittaan sinut armotta – olen ammattimies.

Ymmärrän, hämmentää; olen puolioppinut, joka pysyttelee tarkoituksella oppineiden maailman ulkopuolella olematta kuitenkaan tietämätön tai tuntematta alemmuutta asemastaan. Tästä huolimatta en todellakaan tiedä kaikkea ja saatan olla väärässä siinä kuin toisetkin; sellaista sattuu enkä voi syyttää tästä kuin itseäni.

Siispä, mikäs sen kiehtovampaa kuin päästä sanomaan, että tietää tietävänsä paremmin. Itse teen samaa valtavirtajournalismin kuukausipalkoille, jos suoritus mediallisessa sisällössä indikoi läpeä päässä. Minä kuitenkin tyydyn siihen, kun näen oikein olevan oikein – ikinä en hiljennä tai karkoita ketään.

"Jätä sinä skolastikko hienovaraisesti vihjaamatta. Äläkä ainakaan erehdy näyttämään minulle astaloa."

Moinen on outoa, koska valitettavasti yhteiskunta, jossa elämme on pääomaehtoinen. Siellä proletaarin asema on maksaa kuin vaaditaan ja uskoa kun sanotaan – ei käsketty ajatella eikä etenkään ilmaista ajatuksiaan. Ihmekään, että keskiluokkatyrkyt luulo-eliitit kuvittelevat jatkuvasti sivistystä yksityisomaisuudekseen.

Pikkuporvarillisuuspäissään ne koettavat panna matalaksi sen, joka näyttää proletaarilta, mutta sisäisesti on prekaaritaitelija – luulivat itseoppineeksi tai huuhaamaakariksi, koska eivät tiedä mihin sijoittaisivat. Jos vielä tekemisessä oikeasti oli virhe, ei edes vaikuta pikkumaiselta eikä 1800-lukulaiseltakaan ankeuttaessaan.

Toisin kuin akateemisesti tai julkisella sektorilla; minun silmissäni titteli ei ratkaise. Olen sitä mieltä, että kaikki näkemykset eivät ole totuus sellaisenaan ja lisäksi ne voivat myös muuttua. Kiinnostavinta on; tajuaako asianomainen itse oman hutinsa, sekä kuinka sen klaaraa – eihän auktoriteettijyrääminen ole uskomista parempaa.

"Pikkuporvarillisuuspäissään ne koettavat panna matalaksi, koska eivät tiedä mihin minut sijoittaisivat."

Tosiaan. Blogimerkinnän edellyttämän ajatustyön aikana minua rasitti myös maailmanvallankumouksen opetuslapsi, joka läyrysi nimeltämainittua vastaan, kun tämä sai julkisesta toiminnastaan ansaitulta vaikuttavaa kritiikkiä. Hah-hah. Vähänpä ovat menetelmät muuttuneet, vaikka enää vallataan pelkkiä keskusteluja.

Minun olikin tällöin palautettava läyryäjä takaisin maan pinnalle, koska mielestäni olin keskustelemassa jostain aivan toisesta aiheesta ylläkäyneen alustuksen perusteella. En ottanut tuomitsemisvaatimuksilta kuulostaviin syytöksiin mitään kantaa – toivottavasti edes tietää itse mitä puhuu, kun kerran tuollaisia päästelee.

Minä en hyväksy julkaisuvallan väärinkäyttöä henkilökohtaisuuksiin – en plussaan enkä miinukseenkaan. Olen myös todella nihkeä kaikensortin varjopelille ja proxysodankäynnille, mitkä on muka hyväksyttävä tosiasioina, vaikka kukaan muu ei niitä näekään. Siitä puhumattakaan, että nyt oli myös tehty ihan selviä asiavirheitä.

"Maailmanvallankumouksen opetuslapsi rasitti ajatustyötäni, joten jouduin palauttamaan hänet maan pinnalle."

Vaikka olenkin vapaa ihminen, tämä ei tarkoita kaiken käyvän; tuomitsen jyrkästi disinformaation, epätieteellisyyden sekä epävapauden. Se on vain niin, että esimerkiksi varastaminen, kunnianloukkaus, yksityiselämän loukkaus ja koti- sekä viestintärauhan rikkominen ovat väärin – eivät kuitenkaan ainoastaan.

Minun on helppoa pitää kiinni yksilöllisyyteni rajoista, koska on tullut elettyä niin monimuotoinen elämä – olen puhunut, näyttänyt, kuulunut, kirjoittanut sekä tehnytkin kaikenlaista. Ahtaus on ahtautta ja rajattomuus on rajattomuutta kulisseihinsa katsomatta – äläkä yritä minulle tuota tarkoitushakuisuuttasikaan.

Sanoisin, että tässä vaiheessa pidän jokseenkin yhtä epätodennäköisinä vaihtoehtoina niin kuuliaiseksi tahdissamarssijaksi alkamista kuin luontoon karkaamistakin. Mutta rypistelkää te uskolliset silti vaikka kumpaakin päätänne, vaihtoehtoisista ja muista oman elämän sankareista ei ole niin suurta lukua.