Johan nyt on piru, jos joudun tähtensä työhanskoja ja lukkoöljyä kantamaan!

(Kuva: Jari Kähkönen) No, slingi se on tuokin yksiolkaiminen reppu, vaikka ei ajankoh-
taisena aikana päällä ollutkaan. Eikä kyllä linkkarikaan.

Kävelen. Kirjaston kulmalla näen maassa tulitikkuleikin – onneksi jäähtyneet – jämät; on ollut kylmä tuuli kerrankin paikallaan, kun puhalsi kokeilijoiden tulen sammuksiin heti sytyttyään. Sitten ulko-ovi ei lukitu perässäni, sillä telkensä on niin sinimustana, että elävä kudos olisi jo kuoliossa.

Tulitikkuleikit ovat palautelomakkeen paikka; välttää, kun asiaa aletaan hoitaa arkena virka-aikaan. On sensijaan pahempi juttu, jos biblioteekin portti jää kenen tahansa avattavaksi tästä aamuun asti. Kuljen pari kertaa eestaas, sähköinen sulkija jättää sen silti aina telkensä varaan eli siis auki.

Vedän slingin, otan luurin ja näppäilen ovenpielen päivystävän huoltomiehen numeron. Ilmoitan nimeni ynnä asiani; teen valistuneen arvauksen öljyämättömästä teljestä, vahvistan jottei välissään ollut kiilaa ja kerron etten pidä todennäköisenä pitkästäsalvasta vedetyn. Luonnollisesti tosin se, joka ottaa rahankin; diagnosoi itse.

"Tulitikkuleikit ovat palautelomakkeen paikka, mutta aukijäävästä biblioteekin portista soitan heti huoltomiehelle."

Päivystävä ei lopulta tule paikalle; ilmoitetaan huomenna talonmiehelle öljyämisentarpeesta ja minä taas monotan oikean jalan ämseisaseiskallani alakarmiin ensiavuksi. Tulihan se sieltä, kun vähän potki; niin luin jo kasarilla Pahkasiassa kirjoitetun – se kävi todeksi nyt sekä tässäkin.

Poistumisen edeltä kävelen sisällä poikkeuspitkän ympyrälenkin, vaikka onkin täysin epätodennäköistä, että epäkohtaa olisi jo ehditty hyväksikäyttää. Kuinka muka saada sähköisillä ovensulkijoilla olevat ulko- ja tuulikaapinovet suljetuksi perässään jäämättä itse niin ulos kuin väliinsäkään? En löydä mitään.

Vaan mitenliene käynee jatkotoimenpiteidensä suhteen? Olen katsellut näiden iltatilaisuudenjärjestämistä; ei joko taida tahi taivu ohjaamaan dörtsiä ouppeniksi. Käynee siis tuskin sekään, jotta kellolla rungon sisään vedetty telki surautettaisiin ulos öljynsä saadakseen. En manaa, mutta ei se ole mopedikaan valtatieajoon.

"Vaan kuinka käynee jatkotoimenpiteiden suhteen? On vaikea öljytä telki, joka on ohjattu sähköisesti lukkorungon sisälle."

Heh. Johan on yhteisöllistä, sano. Olisihan minulla öljypullo omassakin työkalulaukussani, vaikka kyljessään lukee aseöljy. On ollut jo kahdettatoista vuottaan, kun sen S-Marketista ostin päästäkseni kuulemasta joko hyyskän- tahi tuulikaapinoven saranain narinaa. Vasta äskenhän öljysin ulko-ovenkin teljen.

Kuvattu on tuskin maailmanluokan sankariteko tai vain harvain älynjännityskään – sikäli, jos on sarjoissaan yhtään mitään, – mutta eihän se kyllä laitaakaan ole. En muuttanut kylään ilmaiseksi toisten nurkkien vahdiksi enkä kakaroidensa kasvattajaksi. Kyllä tämä alkaa vaikuttaa jotakuinkin pelleilyltä.

Sitä minä tässä vain bloggaan, että harmittaisi aivan vietävästi, jos kirjasto palaisi osinkaan. Enkä pidä ajatuksesta, jotta tieskuka tulisi sinne jäljessäni mellastamaan. Jos en joudu uhriksi ja jää niin seinät pystyyn kuin kattokin päälleen, ensimmäiseksi ne näet aina epäävät omatoimikäytön ties kuin moneksi kuuksi.

Vaan johan nyt on piru, mikäli joutuisin silti tähtensä kantamaan työhanskoja ja lukkoöljypulloa vapaa-ajanlaukussani!

Sen estämättä, että ennaltaestävässä luultavasti päätäänpyöritellen virnuillaan ja kentällä jo mölähdelläänkin vastalauseita; kirjoitin silti havainnostani sähköpostitse valvontapyynnön Joensuun poliisiasemalle.