Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa

Toimittaja Minna-Liisa Riestola kirjoitti 8. huhtikuuta Vaarojen Sanomien pääkirjoituspaikan kronikassa drooneista. Pitäisi saada tietää kaikki heti, koska ei ollut ottanut opikseen siteeraamaltaan tv:n asiantuntijalta Viron kokemuksista. Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa.

Riestola kävi tietämättömän viisastelevan mihinkäänjohtamatonta keskustelua keskustelusta, mutta puheenvuoronsa kävi silti keskustelunavauksesta. Vaikka ylhäältäpäinjohtajat ja kaikkiviisaat ovat kautta aikain pahimpansa koettaneet, silti ihmisellä perustarpeensa eivätkä ne – onneksi – väisty heidänkään toiminnallaan.

Uteliaisuutta, tarvetta kuulua joukkoon ja pyrkimystä toimia ei ole ohittaminen, jos turvaa ihmisyhteisöä. Kaikki haluavat hyväksyntää ja edes tuntea merkityksellisyyttä – saaden esimerkiksi vastauksen, kun pyrkivät puheisiin. Mutta toimia taas ei yksinkertaisesti saa, jos ei niin toimi oikein kuin vältä virheitäkin – yhtä aikaa.

"Turvallisuudessa ammattimaisuuden alhaisin rima on enin määrä oikeita ja vähiten vääriä toimenpiteitä – yhtä aikaa."

Mitä viisasta siis teki esimerkiksi ruotsalainen maallikko, joka rovelsi tuntematonta esinettä kotikaupunkinsa oman kaupunginosansa kevyenliikenteenväylällä? Se olikin Jugoslavian sotien peru käsikranaatti, josta katujengiläinen repi sokan tilapäisesti ylikuormittaakseen poliisin resurssit täällä, kun itse tekee törkeitä rikoksia toisaalla.

Siispä; niin kiusaannuttavaa kuin se meidän aikojemme siviilistä – ja etenkin naissanomalehdentoimittajista ehkä onkin – häiriötilanteessa, sotilaallisesta konfliktista mitään mainitsemattakaan, on joskus pakko olla hiljaa yksin sekä tekemättä mitään. Tai jatkaa sitä mitä oli ohjelmassakin, mikäli pystyy.

Sentähden siinä noin 80 vuotta sitten olleessa edellisessä suursodassa Suomessakin kiellettiin huhunkylvö, tiedotusvälineitä sensuroitiin sekä – vasta sitten kun pillit soivat – suojauduttiin ripeästi ja parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteiskunnan piti näet silti pyöriä, vaikka ympärillä tapahtuikin pahoja asioita.

"80 vuotta sitten suursodassa opittiin, että yhteiskunnan piti silti pyöriä, vaikka ympärillä tapahtuikin pahoja asioita."

Niin hupaisaa kuin se ehkä nyt onkin drooneista puhuttaessa, että isot miehet virkapuvuissa arvomerkkilaatta täynnä jalometallia puhuivat joka talossa joka tunnin välein eri asioita – todistaa se vain, ettei kokoonpanoon kuulunut viestijää. Sitä joka viestii, vaikka tieto puuttuu eikä siitäkään puolta saa kertoa kenellekään.

Toiminnan on silti pysyttävä käynnissä, koska päälläoleva tilanne pitää tunnistaa-resurssoida-ratkaista. Keskustelut käydään, kun ehditään tai viimeistään jälkeenpäin. Kaikkea ei siis ehditä eikä voida – ja vaikka voitaisiinkin, tuskin se enää silloin montaa kiinnostaisi – kertoa. Julkisenahan on jo nytkin vaikka mitä tietoa.

Minun viestini on seuraava – aikuisen yleistieto, ongelmanratkaisutaidot ja vastuuntunto – ellei siis drooni tai osansa pudonnut itsen lähelle niin ollaan kuin ei mitään olisi huomattukaan. Mikäli putosi, se hoidetaan aivan siten kuin onnettomuudet, rikokset tai vaaralliset esineet on yleensä tapana hoitaa.