Mistä terrorismi- tai maanpetosrikoksesta muka selviää sakoilla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumanvarainen kuva sattumanvaraisen tekstin
päällä; ei sen kummempaa.

Luin STT:n Kaisu Suopangin tiedustelulakien mulkkaushankkeen uutisoinnista niin verkkolyhyen kuin printin pidemmänkin version; sain niistä yllänäkyvän otsikon. Johan on maamme Suojelupoliisi -nimisellä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla ongelmat kerrakseen. Lyhyeen tiivistettynä: ei täsmää.

Armeija ilman sotilaita ei ole mikään armeija lainkaan

Rakkaat kuukausipalkat ja reservinhöpsöliinit, teidän armeijanne on pian entinen turhuuden toteemipaalu tai ketäänpelottamaton – karjalan murteella – tottero. Te itse tapoitte rakkaanne eli oikeasti elatuksenne, olemassaolonne syyn ja hyväksikäyttäjänne; tukahdutitte sen hengiltä ”uudistuksillanne”.

Yleissivistys ei enää ole pääsääntö, oletus eikä avain maailman ymmärtämiseenkään

Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.

Millainen väri on punainen?

(Lähde: 511tactical.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen: tältä näytti verkkokaupan kuva.

(Kuva: Jari Kähkönen) Tältä laukku näytti, kun sain sen fyysisesti omiin käsiini.

Omistan taas vuosien tauon jälkeen paitajakun – punamustaruudullisen sellaisen – , jonka kanssa mielelläni käyttäisin punaista laukkua; tälläerää yhdeksi kokeiluksi valikoitui 5.11:sen garnet eli granaatinpunainen LV 6 2.0. Niitä – alkuperäisversioita eli ykköstä tosin – minulla on jo vanhastaan useampia.

Onneksi mikään ei muutu – keskustelu jää nytkin käymättä

MTV:n rikostoimitusliitännäinen Jere Silfstenin niin kutsuttu dokumentti olisi jäänyt katsomatta vailla kolmannen osansa portsari ”Samin” horinoita huumeista ravintoloissa. Ne on nostettava ylös, vaikka tiedän keskustelun jäävän taas kerran käymättä, koska – ihan toden sanoen – olen ollut tässä ennenkin.

Polvijärven rivitalopalosta ja Riihimäen vuokratalojen koirista – uskon voimalla mennään, näemmä

Ohhoijaa. Niin minä olisin mieluiten bloggannut olkalaukuista, yksinäisyydestä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai kaikeneniten vaiennut tykkänään, mutta ikävä kyllä uutisvirrassa pyörivät turvallisuuden substanssikysymykset häiritsevät kuplautumistani. Asiat halutaan nähdä väärin sekä sitten normaalistaa.

En minä tänne kyllä kylähullujenkaan kaveriksi muuttanut

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän kuvan sekä tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on
joko sattumanvarainen tai puuttuu täysin.

Minä en ylipäätään tee kävelyitä juttuseuraa saadakseni – siispä – huomionkipeiden originellienkaan sietokykyni ei ole suuri – heidän mahdolliseen ikäänsä katsomatta. Eikö puhumaan alkavilla ventovierailla paikallisilla ole koskaan mitään asiallista asiaa vai kulkeeko katukuvassa pelkkiä kylähulluja?

Saako poliisi enää tehdyksi mitään vetämättä, uhkaamatta ja ampumatta?

Moisen ajatuksen tulin laittaneeksi pöytälaatikonpohjalistaukseen MTV:n Rebekka Härkösen poliisin aseenkäyttötilastojutun johdosta, mikä oli kytkeytyvinään Espoon poliisiampumiseen. Kyllä pahemman kerran siltä vaikuttaa, että todellisuuteen ei mukauduta vaan sitä yritetään pakottaa halutuksi.

Elämäntyyliä talvikauden autotarvikelaukusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt.

Muistatko, kun vuosia sitten irvailin veropäivän kunniaksi, mitä on olla köyhä ja ajaa ympäri vuoden ulkona säilytettävällä vanhalla polttomoottoriautolla Pohjois-Karjalassa? Vähänpä olisin arvannut laukkuostokseni osuvan samalle viikolle – nyt uudestaan. Vaikka siis asiat eivät ikinä pysy samoina, silti mikään ei muutu.

Trollaa ja negaa vain – siten romutat lopulta koko yhteiskunnan

Apinoiko internet elämää vai elämä internettiä? Moista pohdin, kun äsken bloggasin Vornas-jutun häntäpään jämistä ja – luullakseni – kirjoitin toisaalle karjalaisen toljotuksen kummallisuudesta. Sekä; jos mainitsee trollaamisen, on tietenkin käsiteltävä myös negaamista. Nehän ovat ikiaikaisia ”ihmis”tapoja.

Sordiino ja harhainen turvallisuudentunne

YLE:n politiikan toimittaja suositteli Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Lasse Lehtoselle sordiinoa ja tämäpä rupeaakin itsejulistamalleen some-paastolle. Kansanedustaja Timo Vornasen jutun toisena pääkäsittelypäivänä julki tulleet videot ja pöytäkirjajutut näyttävät harhaisen turvallisuudentunteen nolon lopun.

Tunneäly

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen suhde on sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Johan on maailma malliinsa päässyt, jos Jussi Halla-ahoa tarvitaan Sanna Marinia kritisoimaan, mutta – totisesti – Pasi Koivumaan kaltaiselle ikämiessarjan maakuntalehden päätoimittajalle se ei näytä samalta kuin toisille. Kyllä. Hän oli se, joka kirjoitti tunneälystä.

Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.