Tekee itsestään olennaisen ja juuri muuta ei sitten tapahtunutkaan

Kommentoin seuraavassa mediallisia päästöjä, joista useimmat tapahtuivat Pohjois-Karjalan paikallismediassa. Niitä yhdistää otsikkoni ajatus; tehdään itsestään olennainen, vaikka juuri muuta ei sitten saatu aikaan eikä asiallakaan mitään väliä ole. Toisinaan jopa sen olennainen ydin pystyttiin kiertämään.

Älä vingu, kerjää sääliä, hölise tai yritä juoksuttaa toista puolestasi

Ongelmanratkaisu on pohjimmiltaan yksinkertaista: korjaa, korvaa, kierrä tai sopeudu. Paitsi, että kaiken viimeksihän ihminen asioita hoitaa; hän haluaa tarinoida, tulla nähdyksi, saada huomiota ja kohdata toisia. On yhtä helppo olla näkemättä ihmistä ongelmansa takaa kuin ongelmaakin ihmisen takaa.

Ylhäältäpäin johtamisesta, luokkayhteiskunnasta ja Vaara-kirjastojen turvallisuustyön puutteista niin yleensä kuin erityisestikin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kuva on sentään otettu
jossain Vaara-kirjastojen toimitiloissa.

Tämä ei ollut yllätys – huomasin sen jo viikkoja sitten printti-Outokummun Seudun Vaara-kirjastojen palstalla; sanoivat omatoimikäytön olevan sallittu vain sopimuksen tehneille, joiden ei tule päästää tiloihin muita. Sitten Karjalaisen maksaville lukijoille yritettiin myydä Kari Kauppisen toisinto tiedotteesta.

Ei – ei – ehdottomasti ei – yrityslähestymiskiellolle

Sopivuudeltaan arvoituksellista, kouluttamatonta, anomusta tekemätöntä ja siksi auktorisoimatonta ei voi eikä pidä rohkaista – vai sanoisinko peräti röyhkeyttää – suorittamaan operatiivisia turvatehtäviä. Koska häilyvät lähtökohdat yhdistyvät maksimaalisen epärakentavasti vastuumekanismeihin, jotka ovat arvoitus.

Jyvä(s)kylä, IC-koodit ja vartijan voimankäyttö

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön
mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on sattumanva-
rainen tai täysin puuttuva.

Kyllä minulta niin pääsi nauru, kun YLE:ltä luin kaupungiksikin mainitun Jyvä(s)kylän Kauppakadun Nikolainkulman häiriökäyttäytymisongelmasta. Kirjoitan, koska vahingoniloinen ivallisuus ylitti tympeyteni saamattomia isäntiä, heiluvia yhteiskunnan tukipylväitä ja töhöä turvallisuusalaa kohtaan.

On se kova maailma, kun jo koirakin koiran ampuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Näitä spol-kilpiä käytettiin hieman paikasta riippuen
pahimmillaan toisesta maailmansodasta aina vuoteen 1991 asti.

Niinkuin on medioista luettu; Upinniemen sotilaspoliisin henkilökuntapartio suoritti alueelletunkeutumiskeikkaa, jolloin irti ollut koira hyökkäsi sen jäsenen kimppuun kahdesti. Partiointitaktiikka oli siis tunnelmoiva samoilu; heidät yllätettiin kuin pahaiset amatöörit, eli sitä koiraa ei olisi tarvinnut ampua.

Ja mitähän se ovienkin lukitseminen lopulta hyödyttää?

Olen lukenut medioista – kaupungeiksi mainittujen – Nurmeksen sekä Kiteen lukitsevan kaupungintalojensa ovet, mutta jäävän tästä huolimatta elämään niin kokonaisuutena kuin keskushallinnollisina himmeleinäkin. Kiitos yrityksestänne, mutta kun tämä ei todellakaan ollut vielä tässä.

Kutsu, kolmiovoileipä ja itäisen ihmisen pimeä puoli

Ravintola Jackie Helsingissä sai viikko tapahtuman jälkeen valtakunnanverkon nettihuomiota YLE:ltä, kun joukko tummaihoisia etnistettyjä ei päässyt sisään joko ennakkomarkkinoidulle avoimelle keikalle tai kutsuvierastilaisuuteen. Häh? Eihän se nyt voi olla molempia yhtä aikaa.

Sotilasvala ei enää velvollisuudestaan vapautettua koske

Lähde: Upseeriliitto, kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen.

Kapteeni Lauri J Mattila on kirjoittanut vastenmielisesti Upseeriliiton Sotilasaikalauslehdessä. Kuinka ylittää ällötyksentunteensa, kun vastata pitäisi vaan ei vähääkään huvittaisi? Keskityn olennaiseen! Nyt tämä sotilasvalasta vinkuminen loppuu! Se ei ole mikään kaiken oikeuttava taikakalu.

Halvalla menee

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tänään useat ovat uutisoineet Outokummun Seudun uutisoineen Outokummun-Polvijärven seurakunnan talouspäällikön potkuista tutkintapyyntöineen. Mokomakin tosin oli verkkojulkisella esityslistalla 25.9:ttä ja kokouskin pidettiin jo 3.10:ttä. Jos esittelytekstin ottaa tosissaan, ongelmia on ollut yli vuoden ajan.

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?

Ja teidät sekä tämäkö pitäisi muka ottaa tosissaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva menneisyyden
"perinteisestä porttivartiointikohteesta", jossa ei oikeasti muka
kanneta voimankäyttövälineitä, mutta työnantajan tiloihin toi-
mittamaa patukkaa säilytetään piilossa uteliaan yleisön silmistä
– jossain komerossa.

Otsikko on aidon poliisimöläyksen laina; lähdeteos lienee Lainvalvojien sellaisen tuotantokauden jakso, jonka vielä viitsin katsoa ja repliikin lausui joku rikospoliisi Helsingistä. Se palautui mieleeni, kun Oulun Valkean ensimmäisen puukotuksen käräjiä istuttiin; kuultavana oli tuolloin järjestyksenvalvoja.

Joensuulainen saamattomuus – ansaitsemansa ravintola, skene, poliisi ja lehdistö

En tiedä, että kenelle tässä pitäisi suurimmin äänin nauraahohottaa; La Barren järjestyksenvalvonnalle vai sataviisikymppisen Suuren Punamustan Syövän rikostoimittamiselle? Niinpäniin. Mitähän sitä ennenaikaan tehtiinkään, kun ei ollut järjestyksenvalvojia eikä Jodelia? Kullekin vain ansioidensa mukaan.

Aika aikaa kutakin, eli, mitä uutta tässäkin ilmiössä muka oikeasti oli?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien vittumaiset
temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois.

Pekka Seppänen voi sanoa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä somen vallankumouksellisuudesta mitä tykkää, mutta minä olin silti Facebookissa vähintään viisi vuotta yliaikaa. Tekeekö lähtö minusta sulkakynäkirjurin, joka kieltäytyi painotuotteista kunnioittamattoman rahvaan vuoksi? Tuskinpa.

Ihminen, yhteisö ja elämän tarkoitus

Aihetta ajatuksilleni antoivat niin Merete Mazzarella, Arto Salonen, edesmennyt Kim Vatanen kuin neljä S-Marketin nurkilla roikkuvaa kontiolahtelaispentuakin. Ne olivat itsessään neljä erillistä muistiinpanoa A 7 vedenpitävän lehtiön sivulla, joista YLE:n podcasteja kuunnellessani muotoutui ylläkäyvä otsikko.