Louvresta sekä Mellunkylästä

Kiiman ja kateuden laki se on lampaillakin, pohdin istuessani jakkaralla kuullen YLE:n radiouutisista museojohtajan haastattelua ennen teenkeittoa. Louvren vartijat olivat nimittäin mokomankin asiantuntijan – vai sanoisinko vertaisen – arvioimana toimineet oikein. Helsingin Mellunkylässä taas räjähti kaasupulloja.

Poliisin ylenkatse – mitä vain, jottei turvallisuustyöntekijä näyttäisi toimijalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva siitä kuinka
asiat olisivat voineet olla ennenvanhaan.

Yksityisellä turvallisuusalalla on antisosiaalisia kukkoilijatyyppejä, jotka ovat kyllä mielettömän itserakkaita, mutta samoja ei kiinnosta juuri lainkaan oma osaaminen tai ammattitaito. Sopii vähän liiankin hyvin kuvaan, jottei tiedetä mitään historiastaankaan. Poliisin ylenkatsetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Perusasiatkin ovat kateissa, koska te haluatte olla sokeita

Olen näemmä ehtinyt bloggata niin monta vuotta, jotta taas kerran on menossa pieni kaupparyöstöjen piikki; tälläerää tosin Kuopiossa. Eiväthän tässä ole kohdillaan edes perusasiat; moinen johtuu siitä, että ihmiset haluavatkin olla sokeita teeskennellen kaiken olevan kohta ohi. Palata ”normaaliin”.

Toinen liikenneraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla on aihetta palata liikenneraivoon tekstillä tämän Joensuussa sunnuntaina sattuneen tapauksen johdosta. Keskeisintä olisi nähdäkseni päättämättömyyden välttäminen. Onko sinulla syytä uskoa, että apua on jo matkalla paikalle? Vain tällöin hallittu reagoimattomuus voi olla oikea ratkaisu.

Kakaroiden ”liekinheitinleikki” kertoo enemmän kuin luulitkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kylässä on paljastunut avoin paikka vailla silmälläpitoa, jonne
on kätevä kokoontua tekemään tyhmyyksiä. 

Miksi koulu paloi kivijalkaansa kakaroiden leikittyä ”liekinheitintä” sytkärillä sekä sumutinpullolla? Jonkunhan piti olla vastuussa; huolehtia että yhteisölle tärkeä resurssi pysyy kunnossa ja käytettävissä. Ilmiölle on karkeasti ottaen kolme selitysmallia: a) tekniikkausko b) kylämentaliteettiluulo c) välinpitämättömyys.

Haijahaijahaijaijaa, ei enää kättä päälle eikä käteen rahaakaan

Mikkeli ei ole vain ”ihan päämaja” kaupunki; se on tämän uutisen perusteella arvioituna suorastaan yksityisten turvallisuuspalveluiden uskottavuuskriisin keihäänkärki. Kuinka voi olla olemassa yleisölle avoinna oleva kauppa, jossa ei saa maksaa käteisellä? Voihan se. Näemmä.

Ammattilainen arvioi tilanteen ja toimii asianmukaisesti, koska siitä hänelle maksetaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Irtaimistovarasto se on tuokin; ei tosin minun.

Kuulen kuinka irtaimistovaraston ovi avautuu, mutta avaaja ei virka sanaakaan eikä astu kynnyksen yli; yht’äkkiä valot sammuvat ja ovi suljetaan hiljaisuuden vallitessa. Hoh-hoh; 46-vuotiaaksi piti elää, jotta opin pelkän valojen sammuttamisenkin voivan olla suoritus, mikä vaatii tekijäksi ammattilaisen.

Kadonneen tossupiirin metsästys, osa 2

Vitriinit ovat ihan oikeasti lukossa ja kassa avaa ne tarvittaessa
kaukosäätimellä. Koska juoksukaljat tai -siiderit. Ei olla Joensuussa.

Uskomatonta. Oli Prisman murto ja puukotus, sekä nyt löytyi väkivaltainen myymälävaras; tästä huolimatta Joensuun Voimatiellä ei herätä laittamaan asioita kuntoon. Jatketaanpa siis juttua jalkaisin toimivasta vartioinnista, mutta tällä kertaa yön sijasta keskitytään liike- ja päiväaikaiseen toimintaan.

Kontiolahden koulukeskuksen piha Sinä Tavallisena Paikkana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olettehan huomannut, että Kontiolahden koulu eli kirkonkylän ala-aste muutti vast'ikään majaa Keskuskadun toiselle puolelle? Sitä varten Koulukeskuksen etupihalle rakennettiin niin uusi rakennus, leikkipaikka kuin polkupyöräparkkikin. Taaksensa taisi kyllä samalla myös rakentua jotain aivan muuta.

Asiaa olkalaukusta ja vähän sen vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotasukupolven mielestä vakavastiotettavalla
ihmisellä saattoi olla vain salkku tai selkäreppu; muu oli pahasta.

Viimeaikoina perinnemediassa on ollut juttuja roadmaneista, puukoista, ryöstöistä sekä olkalaukuista. Joo, ymmärränhän minä; tämä kulttuurimurros oli tulollaan vuosi sitten, kun hamstrauksen tähden perunatkin piti käydä ostamassa Prismasta. Keskellä käytävää oli räkki, joka oli täynnä Side Bageja.

Onnea, Joensuu, onnea!

Lähde: kuvakaappaus Duunitori.fi. Huomiokynämerkinnät minun.

Periaatteessa tiesin aina, että jossain vaiheessa tämä kotkotus tavoittaa Pohjois-Karjalankin; elämmehän samaa talousvyöhyketta muun Suomen kanssa. Onnea, Joensuu, onnea! Kohta aloittava myyjä-vartijaksi kutsuttu kumma sekatyöntekijä taitaa tosin panna halvalla samalla niin kauppaa kuin turvallisuuttakin.

Maailma muuttuu – niin on poliisin ja yksityisten turvallisuuspalveluidenkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Suomessa ilmeni kaksi uutta keikkatyyppiä; rahdin sekaan piilotetun kielletyn tavaran kaappaaminen päivänvalossa, sekä poliisin panttivangiksi ottaminen pelättävissä olevan verihurmejuoksun aluksi. Mitä aiotaan tehdä? Oppimista ja muuttumiskykyä on syytä löytyä; tämä oli muistutus maailman pahuudesta.

Öykkäröintiryöstöt ja aseenesittelyt painajaisuniyhteiskunnan enteinä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maailma, jossa mikään ei tuota, kannata eikä etenkään kuulu meille; on paha paikka. Taktisesti suojautuneet poliisin hälytyspartioiden konepistoolimiehet hakevat kiväärimiehiä parvekkeilta ja pitkäkestoinen rikostutkinta sinetöi ryöstöuhrien asuntoja sinunkin porraskäytävässäsi. Sitäkö kaipaat? Pidä varasi!

Mitä suotta mestareita neuvomaan

Tämä kaupparyöstö on nyt poliisin puolesta valmis. Menestyskö? Tuskinpa. Voin vain ääneen hämmästellä ja kysellä toimintaa pyörittävän osuuskaupan tärkeysjärjestyksen perään. Oli varaa pitää tuhatta euroa kassalaatikossa ja antaa pahoinpidellä myyjä pystyyn öykkäröintiryöstössä; vaan ei ollut varaa ennaltaehkäisyyn?

Satsatkaa ennemmin lukkoihin ja telinevoimisteluun

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva sattumanvaraisesta S-Marketista,
jota ei toivottavasti ole koskaan ryöstetty eikä ryöstetäkään.

Joensuun Siilaisten S-Marketissa on tapahtunut vappuaaton iltana ryöstö, tiedottaa poliisi ja ajoin sanomalehdeksikin mainittu Karjalainen piti parin rivin notiisiaan maksumuurin takana. Minä sanon ihan suoraan: jos ei ammattimainen turvallisuustyö kiinnosta, satsatkaa sitten lukkoihin ja telinevoimisteluun.

Apteekkimurrot – ajanilmiö vai vedenjakajako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausretkellä Länsi-Helsingissä kauan sitten; auringon-
lasku kevättalven illalla.

Kyllä koronakriisin vuoksi suljetut rajat näkyvät kohta huumemarkkinoillakin. Apteekkimurrot ovat näet tähän asti olleet ylikuumenemisilmiö; milloin työllistivät huumeriippuvaiset sotaveteraanit, toisinaan suitsittiin lääkäreiden reseptinkirjoitusta ja joskus huumeiden saatavuus oli vain yleensä heikko.

Tiedätkö kuka nurkissasi nuohoutuu?

Suuren maailman limukaappi; ovet ovat lukossa ja
ne avataan ostajalle kassalta kaukosäätimellä.

Pohjois-Karjala on korpea; ihmiset harvassa ja tapahtumat vähissä. Siellä ei juuri ole maamerkkejä, joiden mukaan suunnistaa. Tapana ei liioin ole ollut aidata tai sulkea; siispä rakennusten nurkissa pyöritään niin jatkuvasti kuin paljonkin. Yksi ikävissään tekemisenpuutteessa, toinen oikeasti eksyi ja kolmannella on pahat mielessään.

Tampereentien Prisman keikka oli uuden ajan alku

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa näkyvät Kilon poliisin valot joskus illalla kauan
sitten, koska vangitun kotipaikka oli Espoo.

STT ja Lännen media kertovat, että elokuussa 2002 tapahtuneen Turun Tampereentien Prisman arvokuljetusryöstöyrityksen yksi epäilty on vangittu. Aikanaan keikka oli ennennäkemätön ulkomaanuutuus, joka rikkoi pysyvästi päähänpinttymän ”ettei Suomessa ryöstetä arvokuljetuksia”.

Mitä ette tajua kaupan turvallisuuspalveluista ja miksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutisia jahtaamassa vuosia sitten. Liike
on ryöstetty ja paikalla on poliisin tekninen tutkinta. Pikkupojat
seuraavat tapahtumia uteliaina ulkoapäin.

Ylen Anna Näveri on kuluvana puolivuonna useasti yllättänyt minut myönteisesti jutuillaan turvamyyjistä. Jotain kuitenkin puuttuu, sillä älkää nyt viitsikö hassutella; ei yksityistä turvallisuusalaa noin vain ymmärretä, vastuuteta saati muuteta. Keskustelua on siis jatkettava, koska lopettaakaan ei voi.

Yhden partion periaatteen on loputtava

Kuuluuko Pohjois-Karjala Suomeen vai ei? Jos kuuluu, sitten siellä pitäisi olla voimassa myös Suomen laki, jota valvotaan. Se, joka ei itse asu maakunnassa, saattaa tuskin arvatakaan paljonko kansan kesken puhutaan rikoksista ja järjestyshäiriöistä, joita yksinkertaisesti joudutaan joko sietämään tai hoitamaan vähin äänin omatoimisesti.