Taiteilijuuspohdinta

Pohdinpa tässä omaa taiteilijuuttani, kun tuo sulan veden aika nyt näyttää taas kerran olevan tulollaan. Litskasin näet oikean jalan sisäsandaalillani kauden ensimmäisen muurahaisen, kun moinen ilmaantui näkösälle. Housujenlahkeiden suita saa myös harjata säännöllisesti, koska kura roiskuu.

Kaupan konfliktin kylkiäisenä voi tulla paljon muutakin pahaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedätkö sinä mitä solidaarisuus tarkoittaa? Oletko itse? Kenelle tai ketä kohtaan? Miten solidaarisuutesi näkyy? Linkitettyyn YLE-sisältöön viitaten kaupan työnantajat taitavat ainakin tietää kuinka nämä asiat menevät alallaan; sennäköisiä ovat otteet ja siltä tullee toteutunut todellisuuskin näyttämään.

"Ennemmin maksan tehtyjen tuntien mukaan kuin istumisesta"

(Kuva: Jari Kähkönen)

Noin puhui korporaation edustaja; ilmeisesti yritti hiljentää keskustelun yhden autopiirin lopettamisesta. Pidä sinä, juoksupoika, vain kiinni asennevammastasi, kun et muuhunkaan pysty; sanon minä. Ei turvallisuutta ei voi automatisoida, halpuuttaa, oheistöistää tai on/offitellakaan. Jos edes tiedät mitä se onkaan.

Pääomaehtoisessa yhteiskunnassa työläinen ei päätä mistään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän jälkeen saatoin jo käyttääkin kyseistä karvalakkia.

Ei työelämässä enää pidetä ösähteleviä mulkkuja, jotka tarvitsevat sihteerin filtteriksi itsensä ja ihmisten välille, sekä hanslankarin käytännön töihin. Tämä oli ensiajatukseni Roope Lipastin Sihteerit, tulkaa takaisin! -kolumnista YLE:n netissä. Häkellyttävää, että vielä löytyi jostain tälläinenkin haikaava romantikko.

Pääomaehtoisesssa talousjärjestelmässä voit olla vain sisällä tai ulkona

(Kuva: Jari Kähkönen)

Eilisen uutisen mukaan Helsinki on myymässä palveluyrityksensä, Palmian. Jargon kuuluu:”Konserniohjeen mukaisesti kaupungin omistajuudella on oltava strategiaan perustuva tarkoitus ja tavoite. Palmian osalta näin ei enää ole, vaan se toimii nykyisin kaupungin palveluntuottajana kilpailutusten perusteella.”

Someavautumisella voi olla arvaamattomat seuraukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Muinainen Työtuomioistuimen oikeustalo eli tuntijoiden
kesken ihan vaan Kaivarin Kartano. Joidenkin avautujien asia päätyi sinne.

Ellet ole yrityksen, toimialan tai ammattikunnan puhehenkilö; mietipä pari kertaa ennenkuin puhut julkisesti identiteetti ja kytkökset näkyen. Etenkin, jos kritisoit, annat neuvoja, väittelet tai jaat yleisölle tietoja niistä sille ensimmäisenä kertoen. Yhteiskuntamme on mitä on – ei some sen perusteita ole paljoa muuttanut.

Turvallisuusalojen välinen keskustelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Sörnäisten Elannon yläportti ja vartiokoppi olivat olleet vuosikym-
meniä poissa käytöstä sekä suljettuina koristeellisten takorautaisten kaltereiden taakse.

Vai olivat kenkää poliisista saaneet ja turvallisuusalalla olijat keskustelleet keskenään Whatsappilla? Sopii kuvaan, koska some oli internet 2.0, jota on nyt eletty vähänpäälle 10 vuotta. Olet weblogissa, joka on yhtä vanhentunut kuin keskustelupalsta eli bulletinboard. Jälkimmäisistä ”keskustelu” aikanaan alkoi.

Minkäsortin vallankumouksellinen sitä tuli oltua

(Kuva: Jari Kähkönen) Joko ne nykyään sanoisivat
tälläistä toimintamallia mobiilijournalismiksi,
vaikka minä olin tehnyt samaa jo kymmenen
vuotta sitten ihan ilman nimikkeitäkin?

Pysähdyin iltakävelylläni merkitäkseni muistivihkoon lähtökohdan; en vain pystynyt vastustamaan tämän maailman nokkimisjärjestystä. Oikeasti en siis tainnut tulla olleeksi minkäänsortin vallankumouksellinen; turha ulista nokkaansaamisesta, kun itse haastoivat kanssani riitaa ja saivatkin sitä.

Vetelys vs ylisuorittaja; muutako ei voi olla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Leikin tässä omaksi huvituksekseni sekä mielenvirkeydeksekseni
lehtikuvaajaa 24h seurantareportaasikeikalla; vaikka oikeasti kävin muissa töissä, joissa
en tehnyt journalismia aikapalkkani ynnä etujeni(heh-heh) eteen. Fiktionaalinen
kotimatkalainen katsoo siis yövuorosta päästyään kaamoksenaikaista aamuruuhkaa
bussipysäkiltä.

Olen merkinnyt pöytälaatikkoni A 6 avolehtiön nyt jo yksisivuiseksi kauhtuneeseen jämään, että kirjoitan työläisidentiteetistä. Sen omistajuus on kiistanalainen, kuumimpana käydään otsikkoni kahtiajaosta; kiero määrittelyvalta saattaa siis näin jopa riistää työläiseltä oikeuden omaan minuuteen tykkänään.

Millainen henkilöstö; sellainen henkilöstöjohtaja?

Kaikesta sitä joutuukin kirjoittamaan, mutta kyllin räikeän ilmestyksen edessä ei muukaan auta. Ensin Siun soten hoitajat luulivat, että paikallinen työvuorosopimus on kuin tavaratilaus keskusvarastolta; nyt kuntayhtymän henkilöstöjohtaja keskustelee robooteista tyhjien seinien kanssa.

Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu

Flooranpäivän piknik Kumtähden kentällä Helsingissä; Suomen
lippu saapuu. Olin paikalla kaupunkitoimittajana selostamassa
juhlamenoja silloiselle lehdelleni.

Kerran nuorena minut komennettiin yhdessä työnhaussa noin seitsemäksi tunniksi psykologin testattavaksi. Olimme siellä porukalla; kaikki hakemassa johonkin korkean profiilin paikkaan ja rasti oli osa isompaa testipatteristoa. Opin sillä reissulla jotain oppineisuudestakin; useimmat sellaiset ovat ressukoita, jotka voisivat hankkia elämän.