Kaiken saa tehdä, muttei jäädä kiinni eikä ainakaan tulla nähdyksi häviäjänä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se Tavallinen Tarina, kauan sitten ja toisessa paikassa.

Luin Hesarin profiilin Timo Vornasesta kirjastossa viikonloppuna, kun Karjalaisen netin maksumuurintakainen ylösnosto siihen yllytti. Aiheesta bloggaaminen varmistui, kun arkena Maikkarin rikostoimituksen netissä uutisoitiin hänen jatkaneen juttua Facebookissa sanoen kuitenkin vain vähän olennaista.

Kantaväestön etuoikeus

Onko oikeammin valkoinen etuoikeus vai kantaväestön etuoikeus? W.E.B. DuBois käytti kyllä aikoinaan v-sanaa, mutta minusta se ei ole tarkka kuvaus Suomen yhteiskunnallisesta tilanteesta etnisine suhteineen, vaikka ilmiö itsessään on kyllä olemassa täälläkin. Yhdenvertaisuus on siis ongelma eikä vallitseva tilanne.

Ei tämä ole mikään erillinen saareke

Persu-Purran aivopierun mukaan empatia ei kuulu politiikkaan. Hetken päästä nähdään saako hän näin oikeaa valtaa, vai munaako itsensä perusteellisesti, koska ei saa. Ei politiikka ole elämästä erillinen saareke eivätkä poliitikotkaan yli- eivätkä ali-ihmisiä. Kyse on inhimillisestä identiteetistä; ihmiskäsityksestä.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.

Ääneenajattelu on epämukavaa ja pahimmillaan vaarallista

Onko yhteiskuntaa olemassakaan; vai onko vain ihmisiä, jotka elävät yhdessä? Niin vaikeita asioita nimittäin ovat esimerkiksi kaikkien yhtäläinen ihmisarvo ja oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ei kiinnosta; paitsi, jos joku itseään alemmaksi tai heikommaksi luulemansa kyseenalaistaa ne. Vai mitä Riikka Purra ja Husu Hussein?