Empatian puuteko menestystekijä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyvinvointivaltion jälkeisessä maailmassa useam-
mat kuin aiemmin putoavat ja satuttavat itsensä, koska sellaisia käsit-
teitä kuin yleiskattavuus tai huolenpitovelvoite ei enää ole.

Luin eli katselin YLE:n jutun Patrick Itäniemestä, joka valitettavasti vaikuttaa jälleen kerran vain uudelta meidän aikojemme yksilösankarilta; yhdistävinä tekijöinään kova usko tietoon, karut elämänkokemukset ja alentunut empatiakyky. Voivoi. Ainahan näitä on ollut, mutta kuka teki heistä ilmiön?

Yleistuki on hyvinvointivaltion tuhoamista

Luin Helsingin Sanomien pääkirjoituksen, joka oli yhdetekevä lirularu väitetystä perusturvauudistuksesta – työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sekä toimeentulotuki ja asumistuki yhdistettäisiin yleistukena. Hanke olisi kuulemma kestävyyslaji. Vain olennainen jäi huomiotta.

Kai joku idiootti hyvinvointivaltion romutuksellekin sitten hurraa

En menettänyt mitään, kun toistin YLE:n A-Talk -ohjelman ainoastaan Areenan kautta audiona läppärini kaiuttimesta vasta vähänpäälle 12 tuntia suoran lähetyksen jälkeen perjantaina. Persujen Wille Rydman haluaa ay-liikkeeltä vallan pois; Yrittäjien Mikael Pentikäinen taas rullata duunarin rahat ja tehdä mielivaltaa.

Vientivetoinen palkkamalli on Suomen minimipalkkalaki eikä se siihen jää

(Kuva: Jari Kähkönen) Aitoa puna-armeijan ylijäämää; kuvassa ryhmänjohtajan dokumenttilaukku ja Veshmeshok-niminen selkäreppu.

Orpon hallituksen niin kutsutut työmarkkinauudistukset ovat työnantajapuolen toiveuni; älköön siis unohdettako olevan olemassa sellainenkin kuin työntekijäpuoli. Sekä m-sanasta tuli itsestäänselvästi ymmärtää, jottei ainakaan vapaan maan valtiovallalla pitänyt olla mitään asiaa sekaantua niiden toimintaan.

Ollaanko työpaikalla enää vain seurustelemassa?

Ajatustyö saattoi käynnistyä jo päivällä Radio Suomesta, kun juonnon mukaan palvelut vastaavat – sori vienti – puolesta bruttokansantuotteesta. Illalla luin kirjastossa Outokummun Seudusta merenkulkututkijattaren haastattelun; arvosti siinä laivahenkeä, joka menee pilalle jo yhdestäkin joukkoon sopimattomasta.

Koulutusalemmuudentuntoa viallisen yhteiskuntakäsityksen varjossa

Kyllä siinä taas YLE indoktrinoi aitokeskiluokkaista työnteon iloa koko väestöön niin tökerösti, että huh-huh – luulisi kuin ei Karl Marxia olisi koskaan ollutkaan – eikä yhteiskuntakäsitys terminä rekisteröisi enää mitään. Keskiluokan katoaminen – digitalisaatio – mutta käytännön elämän verrokkina siivooja, häh?

Nokian paperia pukkaa taas – kuinka käynee nyt – yksilöiden ajassa?

                  Tämän kun bloggasin; ylläoleva Robert Wyattin Age of self 

                  soi samalla mielessäni. Video: Youtube.

Ette taida muistaa 90-luvun lamaa sekä Nokian Paperia, paperitehdasta, jonka johto koetti onnistumatta ottaa ensin tylytys- ja sitten selitysvoiton koko suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä? Tapaus palautui mieleeni, kun reilun viikon kuumana ollutta Keitele Groupin asiaa katselen.

Homo sovjeticus, ihminen uskoo mitä haluaa ja Yle Peräkylä työmarkkinatunaroi

      (Kuva: Jari Kähkönen) Työskentelin jonkin aivan muun jutun kimpussa, kun satuin kohdal-

      le; uutisoin asiasta ja pidin ruudun sen jälkeen arkistokuvana. Itseasiassa; hetkinen; sehän 

      oli muuten tes-halpuutuskeissi vuokratyövoimalla, joten tämä ruutuhan on sittenkin synkas-                sa otsikon kanssa.

Nytkö se selvisi, että ”miksi Jeppe janoaa valeuutisia”? Vähintäänkin Ville Hytönen laittoi Ylen nettisivuilla pöydälle vahvan hypoteesin, joka edistää merkittävästi asiaan liittyviä pohdintoja. Ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaankin – huomionkipeyksissään.

Anteeksi, voitko hankkia ihmis- ja yhteiskuntakäsityksen?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin juuri saanut teen juotua YLE:n valtakunnanverkon Paula Jokimiehen Paikka auringossa -musiikkiohjelmaa kuunnellen. Uutisten jälkeen lähetys siirtyi Itä-Suomeen, jossa uutisjuontajat Marja-Liisa Kämppi ja Anne-Pauliina Rytkönen sanailivat  lähetysjuontaja Tapio Räihän johdolla – työttömyydestä. Voi ei.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.

Kommunismivouhotuksen takana piilevät pahat aikeet

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin sosiologi Pierre Bourdieuta, joka oli tiedemiehen ammattinsa lisäksi myös rohkea julkinen intellektuelli Ranskassa. Vastatulet – ohjeita uusliberalismin vastaiseen taisteluun, se ei ole vanhentunut kierrossaolon vuosikymmenissään; teos kelpaa yhä tänäänkin neuvoksi nationalisti-populistiemme käsittelyyn.

Asiat sitkeästi hallinnassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maanantaina minua ihmetytti, että kuinka sitkeästi asiat ovatkaan hallinnassa yhteiskunnassamme. Se voi johtua valtion toimivuudesta, kansan sopuisuudesta, liberaalin demokratian pitkästä perinteestä, tai siitäkin, että maamme ylhäältä käskytetyt toimintatavat piilevät juhlavan seremoniallisissa kulisseissa.