Kenttäsika en enää ole ollut aikoihin, mutta kyllä silti yhä kehtaan

Olen minä joskus Helsingin vaiheeni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut ja tuntenut – niin pinnallisesti tosin, että lainausmerkit sietäisi ympärillensä – erään Seppo Vesala -nimisen miehen. Oli tuolloin Keskustan eli Eteläisen konstaapeli, voimankäyttökouluttaja ja Kontrollin toimittaja.

Ylhäältäpäin johtamisesta, luokkayhteiskunnasta ja Vaara-kirjastojen turvallisuustyön puutteista niin yleensä kuin erityisestikin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kuva on sentään otettu
jossain Vaara-kirjastojen toimitiloissa.

Tämä ei ollut yllätys – huomasin sen jo viikkoja sitten printti-Outokummun Seudun Vaara-kirjastojen palstalla; sanoivat omatoimikäytön olevan sallittu vain sopimuksen tehneille, joiden ei tule päästää tiloihin muita. Sitten Karjalaisen maksaville lukijoille yritettiin myydä Kari Kauppisen toisinto tiedotteesta.

Niin kutsuttu väärinkäsitys on luokkayhteiskuntailmiö – hyvä vain kun pääsin eroon

(Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen
yhteys on sattumanvarainen tai puuttuu täysin.

Luin osia 15/24:n Avusta kirjastossa, koska kannessa oli virkapukuinen ylikonstaapeli Michela Söderström ja merkitsin vihkoon ylös replan ”väärinkäsityksestä” huumejutussa. Epäilty alkoi levittää uussuomalaisessa lähipiirissään perätöntä hakkaamisjuttua poliisista, jotta pääsisi itse häpeämästä.

Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta, osa 2

Jatkuu täältä. Jos sinä Katri Kirsi kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle tasapainoisen ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan rakennusaineet; miten onnistuit nyt? Etpä kaksisesti. Kyllä se niin taitaa vain olla, että tuollaisia kysellään vain siksi, koska ei haluta vastausta kuullakaan.

STT journospleinaa yksityisiä turvallisuuspalveluita kahtia

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin; tähän onnettomaan karsinaan istumaanko ne olisivat
vuosikymmen sitten laittaneet sen siistiin "asiakaspalveluvirkapukuun" puetun 
– vahtimestariksi uudelleendisainatun – metrovartijan?

Valitettavasti jouduin avaamaan tekstinkäsittelyn lauantaina; olin eilen ideoinut, kirjoittanut, editoinut, hakusanoin varustanut ja palvelimelle tallettanut 2.5 liuskaa jotain aivan muuta. Kuuntelin näet Sanoman radion Classic Hitsiä, jonka Ilta-Sanomien tuottamat uutiset hätyyttivät minut toimen tuoksinaan.

Minä jo ihmettelinkin, että mihin ne skandaalit unohtuivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin aikeissa kynäillä ilkeillen pitkäkestoisesta taktisesta tutkinnasta ja oikeuslääkkeen jonoista, mutta Helsingin Sanomien Roosa Welling säästi vaivani. Hän teki tämän ahdaskatseisen, asetelmallisen sekä luokkakantaisen paskajutun – luonnollisesti yksilösankaria nostaen.

Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Provosoitumisesta ja ammattimaisuudesta osaa mölistä kuka tahansa

Ei sillä, että kiinnostaisi ja edes vartijat sekä järjestyksenvalvojatkaan tästä tykkäisivät, mutta valitettavasti en silti voi jättää pääkaupunkiseutuista väkivaltakeskustelua omaan arvoonsa. Erityisen huonon maininnan ansaitsee Helsingin Sanomat ja Milla Palkoaho.

Turhanpäiväinen kysely läpivalaisi kapitalistisen yhteiskunnan

YLE Svenska keksi, että yksityisellä turvallisuusalalla toimii ääriliikkeiden jäseniä. Tai sitten eivät itsekään tiedä mitä etsivät; kyselevätpä vain ja koukkiessaan toivovat provosoidun ”paljastavan itsensä”. Vai tavoitellaanko performanssia, joka alkaisi elää omaa elämäänsä? Tehdä sitä kuuluisaa hyvää televisiota!

Kerran vartija, aina vartija?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sattuipa huvittavasti, että somessa tuli eteen kuva viiden vuoden takaa, jossa pääkaupunkiseudun kirjastojen ainoasta kappaleesta Vartijatarinaa oli tehty 11 varausta. Naurettuani yhden tähden Finna-arvostelun jättäjälle; tulin päätyneeksi otsikon kysymykseen enkä enää piittaa mitä kukin siitä tykkää.

Kiitos tunnustuksesta

(Jari Kähkönen) Sopimuksettoman tilan aikainen painostustoimi; ulosmarssi,
jonka työntekijät toteuttavat kootusti yhtenä joukkona ehkäistäkseen työn-
antajan vastatoimet. Ollaan suorituksen kohdassa paluu; seuraavaksi tapah-
tuu poistuminen. Paikka ISS Security Oy, Pitäjänmäki, Helsinki ja aika on
alkuvuodesta 2011.

No, eiväthän ne nyt tähän varsinaisesti nimeänikään laittaneet. Enkä ole saamassa sen paremmin riemusaattoa palatessani ostrakismista yhteisöön jonakuna, jonka kunnia on täysin palautettu; kuin tule nyt suuremmaksi mitä koskaan olinkaan. Hahahaa. Anteeksi. En osaa suhtautua asiaan vakavasti.

Someavautumisella voi olla arvaamattomat seuraukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Muinainen Työtuomioistuimen oikeustalo eli tuntijoiden
kesken ihan vaan Kaivarin Kartano. Joidenkin avautujien asia päätyi sinne.

Ellet ole yrityksen, toimialan tai ammattikunnan puhehenkilö; mietipä pari kertaa ennenkuin puhut julkisesti identiteetti ja kytkökset näkyen. Etenkin, jos kritisoit, annat neuvoja, väittelet tai jaat yleisölle tietoja niistä sille ensimmäisenä kertoen. Yhteiskuntamme on mitä on – ei some sen perusteita ole paljoa muuttanut.

En minä ainakaan olisi antanut sitä Jopoa pois

Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen bloggasi huijarin omastatunnosta kärkenä yksilön epäoikeudenmukaisuuskokemus, kun polkupyöräkauppaa tehdessä meni niin rahat kuin omaisuusesinekin – kieroudella. Tälläistä kuviota veivaavat ovat myönnettävästi ovelia. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Siviilin tunteet, miltä jokin näyttää ja tarve saada huomiota

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kirjoitin ylläkäyvän otsikkoluonnoksen cahieri-Moleskineeni, kun hetkellinen kuvitelmani voimankäyttöä ja järjestyksenvalvontaa koskevasta keskustelusta ei-ammattilaisen kanssa päättyi. Hahahahaa. Luuleeko ne tosiaan, että on vartija, jos on jotain tiettyä mieltä tai vartijoidenkaan olevan yksimielisiä kaikesta? Voivoi.

Tyhmyys ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin äsken Raoul Palmgrenin Vankilapäiväkirjan; kiinnitin huomiota turhautumiseen, jota ilmeni niin Vihkoissa kuin 30-luvun kuvien aiotussa jatko-osassakin. Olisikohan vasemmistososialisteissakin ollut siis pääsääntöisesti vain kahdensortin intellektuaaleja; työväenihannoijia ja yläpuolelleen asettujia?

Ei hankkeita vaan uudelleenajattelua

Oletteko kuulleet Yhdessä Yksinäisyydestä Yhteisöön -hankkeesta? En minäkään ennen kuin luin siitä tiesmistä ovenpielestä tai ilmoitustaululta. Hienoa; taas vaihteeksi on ponnistettu uhkapelureiden rahoilla korjatakseen toimimattoman yhteiskunnan jäsenilleen aiheuttamia vahinkoja. Kovasikajuttu!

Siveä keskiluokkainen vetoomus hyvän puolesta, kun kaikki ympärillä horjuu

Tämän minä ajattelin, kun eilisnä vappuaattona YLE Itä-Suomen iltapäivän juontaja Tapio Räihä puffasi ylihoitaja Katja Ahosen bloggausta Siun soten netissä. Luin myös juuri Anna Kankila et al:n Työstäkieltäytyjän käsikirjan, josta opin yhteiskuntamme käsityksistä työstä ja piilevistä valtarakenteista.

S-Ryhmän konseptimainos

(Kuva: Jari Kähkönen) Pahan edessä ei viisastelemalla pärjää, siksi vartioimisliike perustettiin.

Oletko työsuojeluakka tai -ukko? Luetko TTT:tä eli Työtä Terveyttä ja Turvallisuutta? Enpä olisi uskonutkaan, että olet tai luet. Siksi vaivaudun nyt nostamaan esiin männämarraskuisen tekstin, jonka hakukone tuloksiini haalasi. Jutussa ei ole poikkipuolta sanaa; sehän on S-Ryhmän konseptimainos.

Solidaarisuus

Olipa kerran silloisen liittoni paperinen aktiivilehti. Lisäsin sitä toimittavinaan olleiden tuskaa kaksiliuskaisella osamielipiteellisellä näkökulmatekstillä solidaarisuudesta, mutta ne julkaisivat sen kuitenkin. Syntyi uusi kolumnipaikka takasivulle; sitten jouduin epäsuosioon enkä kirjoittanut sillä enää koskaan.

Sinun keskiluokkainen identiteettisi on feikkiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoremmat teistä pöyhkeilevät korkeakouluopinnoillaan.

Viidenkymmenenvuoden yhteiskunnallinen kehitys sinetöityi, kun kurjalliston ressukat eivät enää haiseet nenään ja pistäneet silmään; työväenluokassakin on jo kauan harrastettu, matkustettu sekä omistettu asioita. Mutta sitten ne alkoivat luulla hyvinvointi- ja oikeusvaltiota yksityisomaisuudekseen.