Johdettavana olemisen osaaminen – totaalisen maanpuolustuksen kaikki kaikessako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin on tapana kirjoittaa havainnekuva, jos se ei liity
mitenkään tekstiin, jonka päällä tai seassa on.

Reservin kapteeni, eläkeläinen Sauli Niinistön siteerataan sanoneen Reserviupseerikoulun 105-vuotisjuhlissa oppineensa eniten johtamisesta ollessaan toisten johtamana. Mokomakin oraakkeliviisaus tarkoitti jokaisen tulevan myös osata olla hyvä alainen ja jottei moinen olekaan ihan helppoa.

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Siviilipalveluksen militarisointi on pelkkä päiväuni – ette te tätä voita

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, että tälle tilannepaikalle olisi kaivattu komennuskun-
nallista siviilipalvelusmiehiä tekemään – mitä?

Onko armeija maata vai maa armeijaa varten; muuten kuin tätä kysymällä ei voi alkaa pohdiskelemaan perjantaista parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean mietintöä. Asevelvollisuuden säilyminen, vaikka kaikki ympärillä sortuu; osoittaa pahaisesta tarvekalusta tulleen käsittämätön ja suuri yhteinen puhumaton pyhä.

Valtio pitää asevelvollista itsestäänselvyytenä ja oppikin voi kaataa ojaan

Luin parilta Lärvikirjan seinältä kiehtovaa sisältöä, mutta nimet jätän sanomatta koska toinen heistä ei mielestäni ole kiistattomasti julkisuuden henkilö. Mitä pitää ajatella tästä yleisönosastokirjoituksesta tai kun paikallispoliitikko-lääkäri on todellisuudenkieltäjä-salaliittoteoreetikko?

Ajastaanjäänyt armeijamyönteisyys nykyihmisen riesana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Armeijamyönteisistä ei saa selvää, että ovatko ne yhtä totisia hölmöjä kuin mille näyttävät vai erittäin kyynisen järjestelmän itsesäilyttäjiä. Olen heihin hyvin tympääntynyt; soisin tämän tekstin jäävän viimeiseksi aiheestaan, ikinä. Parempi kuitenkin jättää manaamatta, koska ei tiedä kuinka kalliiksi moinen uho vielä käy.

Onko asevelvollisuus maata varten vai maa asevelvollisuutta varten?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otsikkoni oikeutus on se 102:den vuoden laskeva käyrä, mikä on asevelvollisuuden uusin historia Suomessa. Sanon suoraan, että tämä ei pääty hyvin armeijan osalta. On ajauduttu ihan itse omalla toiminnalla aiheutettuun eksistentiaaliseen kriisiin; enkä ole ihan varma, että tuleeko armeija pelastaa.