Mistä terrorismi- tai maanpetosrikoksesta muka selviää sakoilla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumanvarainen kuva sattumanvaraisen tekstin
päällä; ei sen kummempaa.

Luin STT:n Kaisu Suopangin tiedustelulakien mulkkaushankkeen uutisoinnista niin verkkolyhyen kuin printin pidemmänkin version; sain niistä yllänäkyvän otsikon. Johan on maamme Suojelupoliisi -nimisellä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla ongelmat kerrakseen. Lyhyeen tiivistettynä: ei täsmää.

Tämän tien päässä odottaa kuoppa, mutta soikohan silloin Narvan marssi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinäpä metaforaa kyllikseen armeijan niin kutsutusta poliisitoiminnasta.

Luin viikonloppuna Kontiolahden kirjastossa Karjalaisesta Uutissuomalaisen Rai Suihkosen jutun Eduskunnan oikeusasiamiehen moitteista hallituksen esityksiksi laista sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta...hyi saatana...no kyllä te tiedätte missä. Armeijan ei enää tulisi saada tutkia kenraaleja. Mitä tämä merkitsee?

Järjestyksenvalvonnan tarkastus paljasti enemmän kaikista kuin ymmärrettiinkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Vartijanasuistenkin näki
pitävän näitä lätkiä, kun tiettyjen julkistilojen
vartiointi muuttui järjestyksenvalvonnaksi
20 vuotta sitten.

Eduskunnan oikeusasiamies tarkasti Helsingin päärautatieaseman ja Kampin keskuksen järjestyksenvalvonnat, mistä Helsingin Sanomat teki itsensä näköisen jutun. Näidenkö käsiin yleisön turvallisuus annetaan, hänkö sen laillisuutta valvoo ja tämäkö on tarkkaillun elämänalan ansaitsemaa journalistista työtä?

Oho

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva, joka esittää Helsingin poliisia
suorittamassa jotain aivan muuta tehtävää vuosia sitten.

Taannoisessa poliisin Uudenmaan maakunnan liikkumisrajoitusvalvonnassa ilmeni virheitä. Tarkastuspisteet saattoivat sijaita paikoissa, joille saapuva ei tosiasiassa ollut ylittänyt maakuntarajaa. Toistuva perusteeton rajanylityksen yritys ei ollut rikos eikä niskottelusakkokaan viimeinen sana tapauksestaan.