Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä, osa 2

 En tiedä – monastiko jo olen naputtanut riviä yhteentörmäyksestä esiteinin kanssa. Itse aloitti nimitellen, pahensi jättäen sanomatta nimensä+pronomininsa sekä kärjisti poliisitehtäväksi osoittelemalla älypuhelimellaan ”väkivallasta” huutaen. Ei tosiaan ollut mitään sanottavaa internetille.

Ihmisyyspohdinta

(Kuva: Jari Kähkönen) No, heimotunnuksia kai ne – omalla tavallaan – olivat nuokin silloin joskus.

Kuuntelin Tapio Räihän juontamaa Radio Suomen Itä-Suomen iltapäivälähetystä, jossa soi Lili & Lunan Huuda vaan, missä laulettiin metsän vastaamattomuudesta huudettaessa. Siihen juontaja kommentoi, että jos tuntuu metsän vastaavan niin siellä on joku toinen suomalainen huutamassa.

Ylhäältäpäin johtamisesta, luokkayhteiskunnasta ja Vaara-kirjastojen turvallisuustyön puutteista niin yleensä kuin erityisestikin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kuva on sentään otettu
jossain Vaara-kirjastojen toimitiloissa.

Tämä ei ollut yllätys – huomasin sen jo viikkoja sitten printti-Outokummun Seudun Vaara-kirjastojen palstalla; sanoivat omatoimikäytön olevan sallittu vain sopimuksen tehneille, joiden ei tule päästää tiloihin muita. Sitten Karjalaisen maksaville lukijoille yritettiin myydä Kari Kauppisen toisinto tiedotteesta.

Halvalla menee

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tänään useat ovat uutisoineet Outokummun Seudun uutisoineen Outokummun-Polvijärven seurakunnan talouspäällikön potkuista tutkintapyyntöineen. Mokomakin tosin oli verkkojulkisella esityslistalla 25.9:ttä ja kokouskin pidettiin jo 3.10:ttä. Jos esittelytekstin ottaa tosissaan, ongelmia on ollut yli vuoden ajan.

Plaa plaa plaa – ne eivät voi saada ensimmäistä tai viimeistäkään sanaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Kantamus ei vielä kenestäkään propagandistia tee, mutta auttaa kyl-
lä kummasti asiaa.

Onpa huvittava muistuma; Pelle Miljoona & Rockers esitti Plaa Plaa Plaan alunperin aivan toisena aikana ja toisista mediumeista, mutta muistin väärin ainoastan nimen vokaalit, kun se lauantaiaamuna tuli uudestaan ajankohtaiseksi. Karjalaiset keskustelivat netissä. Voi ei. Apua. Sekä olihan niitä vähän muitakin.

Ollaanko työpaikalla enää vain seurustelemassa?

Ajatustyö saattoi käynnistyä jo päivällä Radio Suomesta, kun juonnon mukaan palvelut vastaavat – sori vienti – puolesta bruttokansantuotteesta. Illalla luin kirjastossa Outokummun Seudusta merenkulkututkijattaren haastattelun; arvosti siinä laivahenkeä, joka menee pilalle jo yhdestäkin joukkoon sopimattomasta.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Paikallislehtien kustantamisessa uudellenjärjestely Pohjois-Karjalassa

(Kuva: Jari Kähkönen) "Yksinkertainen, helppo
ja lyhyt paikallislehden juttu; se ei ole aikalaus-
lehtimäinen pitkä juttu", sanoi eräs kenestä
tuli sittemmin viestintäasiantuntija.

Laakkosmedian paikallislehtien kustannusyhtiöitä uudelleenjärjestellään; minkä ihmeen tähden? No, onhan tuossa lähettäjän puolivalmiissa notiisissa pari itsestäänselvää läppää, mutta ei niihin olisi pitänyt jämähtää. Näinkö pienet ovat journalistipiirit Pohjois-Karjalassa, että suoremmin ei uskalla kirjoittaa?