Tekee itsestään olennaisen ja juuri muuta ei sitten tapahtunutkaan

Kommentoin seuraavassa mediallisia päästöjä, joista useimmat tapahtuivat Pohjois-Karjalan paikallismediassa. Niitä yhdistää otsikkoni ajatus; tehdään itsestään olennainen, vaikka juuri muuta ei sitten saatu aikaan eikä asiallakaan mitään väliä ole. Toisinaan jopa sen olennainen ydin pystyttiin kiertämään.

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?

Et kuulu meidän joukkoomme, koska olet viherpiiperö

Otsikkoluonnos piirtyi lyijykynällä cahieriin paikallislehtitorstaina Ismo Tuormaan Ylä-Karjalan kolumnista, jossa käsiteltiin kulttuurin ja ympäristön arvostamista Pohjois-Karjalassa. Kaikesta päättäen; kokemusta on, mutta on myös tehty hieno juttu Suvi Komsasta Apuun, minkä olen niinikään lukenut.

Pohjoiskarjalaisen rikos- ja oikeustoimittamisen olemattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Rikosuutiset ovat lehden kiinnostavimpia uutisia.

Luin Ylä-Karjalan Risto Kuittisen kommentin, joka oli samalla sivulla kuin uutinen Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden pyrystä lakkauttaa Nurmeksen istuntopaikka. Juupajuu; tyypillinen etuoikeuskuvitelmaisen teksti, jonka kirjoittaja pitää aihettaan itsestäänselvyytenä. Netissä se muuten olikin jo ollut perjantaina.

Itsetarkoituksellisuuden ylistys – järjestävät, jotta saavat sanoa järjestetyn

Minä näin Kontiolahden ev. lut. seurakunnan hiljaisen viikon toimintailmoituksen jo likipitäen viikko sitten eräällä kylän ilmoitustauluista, jotka rutiininomaisesti tarkistan aina osana kävelylenkkiäni. Mutta sitten maakuntalehtioletettu Karjalainen selittääkin äkkiä jotain raskaasta rokista.

Avoimuus kateissa ja uutiskone seisoo rokulissa – samanaikaisesti

Luin otsikon Ilpo Saarelaisen erosta Kontiolahden kunnanvaltuuston puheenjohtajuudesta tiistaina aamulla Karjalaisen verkkosivuilta. Niin se kuin Pielisjokiseudun ”skuuppikin” on maksumuurin takana. Kunnan nettisivuilla ei asiasta ole – vieläkään – sanan sanaa ja kokoukset striimataan vain livenä.

Muoto ja sisältö vai tunteet ja epävarmuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei niitä järvinäköaloja ole täkäläisittäin missätahansa.

Minä olen aivan liian vanha sekä kokenut erehtyäkseni keskustelemaan naisen kanssa tunteista. Joko tunteita loukattiin tai tultiin epävarmaksi; tämän jälkeen tullaan epävarmemmaksi eli tunteita loukattiin ”taas” ja jos se ei vielä messunnut niin nyt muuten sitten messuaa. Voit vain päättää joko kestää tai poistua paikalta.

Kun karjalainen normaalisosiaalisuus oli liikaa jo karjalaisille itselleenkin

Olin lukenut puskiksesta kuinka tuntematon vanhempi nainen oli puhutellut kahta joensuista lasta kesken heidän valvomattoman ulkoleikkinsä sekä seurannut vielä perässäkin, kun lähtivät tämän vuoksi kotiinsa. Se oli juuri sitä itseään; karjalaista normaalisosiaalisuutta. Olipa ironista, oli asiasta ajateltava.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Ryhmäytymistä vai tyhmäytymistä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Perinnemaisema ei enää vähään aikaan ole ollut koko totuus
Pohjois-Karjalasta.

Kyllähän tässä on taas koko viikko luettu, kuultu ja katsottu kuinka Lehmossa vietettiin Halloweeniä. Olen niin kyllääntynyt, jotten enää riviäkään tähtensä naputtaisi, mutta sitten eteeni sattuivat Pielisjokiseudun paperilehtijuttu aiheesta ja Kotiseutu-uutisten pääkirjoitus Liperin ”nuorten paikasta”.

Apteekkiin ovikello ja Ohton nimi sekä kyltitys uusittiin

(Kuva ja kuvakäsittely: Jari Kähkönen) Ovikellohahmo-
telma korostettu kuvassa punaisella ympyrällä.

Juuri saadun tiedon mukaan Kontiolahden torilla liikekeskuksen tiloissa toimivan apteekin ulko-oveen ollaan asentamassa ovikelloa helpottamaan liikuntaesteisten asiointia. Lisäksi aiemmin on selvinnyt, että ennen Ohto-salina tunnetun tilan nimi on muutettu auditorioksi ja opastekyltitys uusittu.

Nuorisonmielistelysuoran mätä mopomiitti

(Kuva: Jari Kähkönen) Aika humoristista selittää moot-
toripajasta kunnassa, jonka nuorisotilat eivät edes ole
auki kuin pari tuntia parina päivänä viikosta.

Vanhusbookissa pohdittiin Kontiolahden moposuoraa, mutta jostain kumman syystä – vähän niinkuin pääsiäisen ampumaratakellariperseilystäkin – keskustelunalku vain otti ja hävisi. Sääli. Useampien olisi näet ollut hyvä lukea Liikenneturvan kriittiset moposuorakannanotot(1,2).

Lällänlällän lieru, Jertalta pääsi...päätösesitys

Maakunnassa käy kuulemma kuumana keskustelu soten johtajien palkankorotuksista. Onhan siinä totta siteeksi; nimittäin palkankorotus -sana ja 10%. Sen selvitin äsken webdynastysta yhtymähallituksen pöytäkirjasta sekä esityslistalta. Kaikki muu mahtanee olla pelkkää median nostattamaa vouhotusta.

Kirkonkylään uusi kauppa – aloitti jo aiemmin syksyllä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin jo kuukausia sitten Kontiolahden Kirkonkylän Puskaradiosta Facebookista aidosti sissimarkkinointityylisen epämääräisen vihjauksen, että apteekin talossa aloittaisi vanhan tavaran liike, mutta sitä seurasi hiljaisuus. Kiersin siis eilen illalla koko rakennuksen ympäri saadakseni kysymykseen selvyyden.

Erinomaista, suorastaan keskinkertaista

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosia sitten oltiin markkinoilta tulossa, kun bensa-asemalla poliisi
suoritti liikennevalvontatarkastusta, jolloin oitis tempaisin pokkarin olkalaukusta. Kuvaa
on käsitelty poistamalla siitä tarkastetun auton rekisteritunnus.

Hoh-hoijaa. Maikkarin rikostoimituksen päälliköksi mainittu Jarkko Sipilä oli keskiviikon myöhäisillassa haastattelevinaan poliisiylitarkastaja Mikko Eräseksi kutsuttua puhuvaa päätä lineaaritelkkarin Rikospaikaksi nimetyssä slotissa. Tuo puuduttavuuden huippu oli kuin Pohan pressitiedote; vaikeni olennaisesta.

Pidän asiantuntemukseni itselläni, kiitos vaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Yleisesti olen sitä mieltä, että palkkatyö on yliarvostettua;
ja erityisesti olen hyvilläni, koska minusta ei ole täällä saatu kiinni eli kunnan tai
koulutuskuntayhtymän palkansaajaksi. Viestintäkanavat varmasti jodlaisivat nyt.

Kontiolahden Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen on saanut selityksensä. Jos ihan suoraan sanon, minun kunnan turvallisuusvastavana ollessani – virka mitä ei ole olemassakaan – se myös pysyisi suljettuna. Mikäli etsivä nuorisotyö ei tarvitsisi tiloja tukikohdaksi tai projektikäyttöön; ne luovutettaisiin pois.

Kontio-Ostari

(Kuva: Jari Kähkönen) Mestoilla Joensuussa.

Pielisjokiseudun päätoimittaja Suvi Palosaari kirjoitti männäviikon lehden pääkirjoituksessa, että kuntaan pitäisi saada asennemuutos, vertailla sen palveluelinkeinoja vastaaviin paikkoihin ja perustaa uusi ostoskeskus. Aloite ei ole puoliksikaan yhtä kelvoton kuin mille vaikuttaa.

Paraatipaikka tyhjänä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aikani jaksoin kuunnella kitinää, että miksi Kontiolahden Kirkonkylän paraatipaikkaa osoitteessa Keskuskatu 21 pidetään tyhjillään, kun liikehuoneiston edellinen haltija otti ja lopetti urheilubaarinsa. Tila esitetään ylempänä kuvattuna ulkoa; ikkunoissa näkyy keltainen mainosteippaus.

Kuka lehtesi oikein lukee, osa 1?

(Kuva: Jari Kähkönen) Paikallislehdet saattavat olla herttaisen pihalla asioista, koska niiden
tekijät ja lukijat eivät enää ole yhteisönsä valtavirta tai edes tiedä missä se kulkee.

Politicon Jack Shafer kolumnoi sattuvasti paikallislehdistön vaikeuksista. Jos ei luule itsellään olevan syntymäoikeutta leluihin, ylläpitoon ja terveyttä sekä toimintakykyä edistävään viriketoimintaan; sietää kyetä esittämään itselleen kysymys, jonka panin tämän tekstin otsikoksi.

Mitä haluat?

Pohdinta käynnistyi, kun luin Kalemaan kirjoittamaa Palmgren-elämänkertaa 1950-luvun alkuun asti, jolloin tämä oli SKDL:n Vapaan Sanan päätoimittaja. Kirjoitin vihkoon kaksi kysymystä. Haluatko olla oikeassa kaikesta vai valtaa? Teetkö lehteä, jossa lukee mitä tapahtui vai mitä olisi voinut tapahtua?