Miksi noiden kanssa ei vain yksinkertaisesti voi keskustella

Onhan tässä tullut maanpyllistyksestä ja asepalvelijuudesta eräätkin tekstit naputettua vuosien mittaan. En enää välitä lukea enkä kirjoittaa kummastakaan, mutta Karjalaisen Terhi Nevalaisen kolumnin jälkeen voin tuskin muutakaan kuin avata tekstinkäsittelyohjelmasta aanelosen Times New Romanin neljätoistaisella.

Ärisee, haisee, sontii lattialle, vie tilan ja voi vielä rusentaa päreiksi tai kuoliaaksikin

Kutsu sitä miksi haluat, mutta periaatteessa kenellä tahansa voi olla vieraslajinen suurriistaeläin elintilassaan; siksi hän saa niin kärsiä konkreettisesti kuin vaieta kokemastaan häpeässäkin. Tämän minä ajattelin, kun Ruben Stiller mestarillisesti hiljensi Pyöreän pöydän naiset männäkeskiviikkona.

Mitä ovat katuvat sivarit?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kukin voi poseerata mitä haluaa yksilöllisellä
elämäntyylillään.

Mihinkäänuskomattomuus on oiva lähtökohta, kun otsikko on tämä. Kyllä minä tiedän, että joillekuille elämänkatsomuksia tai vakaumuksia ei ole olemassakaan. Yhtälailla toisten niin kutsuttu aate on haluton mukanaraahautuminen, jota toteutetaan heittäytyen voimattomaksi parhaassa vaikeuksien välttelyn hengessä.

Korjaapa ensin se luottamuspula, höpsöliini

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otan käsittelyyn Helsingin Sanomien Jarmo Huhtasen männälauantain paperilehdessä julkaistun analyysin, jonka aihe oli reservinsivarit. Aiheesta on näet keskusteltava, mutta kukaan ei näytä haluavan tehdä sitä. Lainaukset linkatusta työstä tulevat ensin; omat kommenttini seuraavat perässä.

Pönkkänä täydennyspalveluksen oven edessä – vai topparina pitämässä sitä auki?

Hohhoijaa. Reservinsivariudessa kysyntäpiikki sota-aikana; yllättyikö joku ihan oikeasti? Ainakin kahden kylän lehden – Ilomantsin ja Tuupovaaran – Pogostan Sanomien Jyrki Pönkkä, ex-kappari, sittemmin kansanopistojournalisti ja nyt päätoimittaja vaikuttui; värkkäsi pääkirjoituksen paikallislehtitorstaini suloksi.

Siviilipalveluksen militarisointi on pelkkä päiväuni – ette te tätä voita

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, että tälle tilannepaikalle olisi kaivattu komennuskun-
nallista siviilipalvelusmiehiä tekemään – mitä?

Onko armeija maata vai maa armeijaa varten; muuten kuin tätä kysymällä ei voi alkaa pohdiskelemaan perjantaista parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean mietintöä. Asevelvollisuuden säilyminen, vaikka kaikki ympärillä sortuu; osoittaa pahaisesta tarvekalusta tulleen käsittämätön ja suuri yhteinen puhumaton pyhä.

Aseistakieltäytymisestä, osa 3, velvollisuus vai pikkumaista moralismia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä lähetettiin tilaamatta ja peruminen
vaati koko työpäivän mittaisen sähköpostinvaihdon. Oikeasta
yläkulmasta on poistettu henkilökohtaisia tietoja.

Postaussarjan kolmas ja viimeinen teksti käsittelee poliittista aseistakieltäytyjyyttä. Johan on kumma sanapari! Kuulostaako käsite ristiriitaiselta vai jo suorastaan pähkähullulta? Että jos laki tai politiikka on väärä, ei silti tuosta vain voi omalla päätöksellä jättää velvollisuuttaan täyttämättä.

Kohti avoimempaa, vapaampaa ja moniäänisempää sekä -ilmeisempää yhteiskuntaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Armeijalla ja poliisilla oli julkista vastoinkäymistä; MPK:n taloussotkut eivät näet ota loppuakseen, sekä niin kutsuttu poliisin virkamiesoikeudellinen kurinpito tempoilee naurettavasti omansorttisensa sokeuden vallassa. Vai ovatko ne sittenkin vain merkkejä tulevasta uudesta ja toisenlaisesta yhteiskunnasta?

Jos vakinaista armeijaa pidetään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olen vakaumuksellinen aseistakieltäytyjä ja maailmankuvani on armeijavastainen. Lähtökohta on useille liikaa; jos he eivät yritä ”opettaa”, teeskennellään keskustelua yksilöllinen herkkyyteni versus heidän niin kutsutut tosiasiansa. Moinen ylimielinen epärehellisyys yksinkertaisesti kiroiluttaa.

Ei käy eikä kiinnosta, revi siitä kurkkusalaattipelle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulle oltiin vaivaksi somessa siviilipalvelusasioilla, vaikka aihe ei voisi vähempää kiinnostaa. No, mitäs kerjäsitte; keskustellaanpa sitten lähtökohtana tämä ennenaikainen, yksipuolinen sekä tarkoitushakuinen törkeä päästö. Jos istut asiaa pohtivassa komiteassa, keskity työhösi ja pidä suusi kiinni.

Väkivalta, nationalismi ja vahvemman oikeus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä setämies muistuttaa, että ilmastokriisin ratkaisu on vaikeaa,
koska vallanpitäjiä kiinnostaa ensin oma valta ja sitten kavereiden rahat.

Katselin verkossa muuatta esityslistaa, jonka päälle oli tarkastetun pöytäkirjan odotuksessa täydennetty tehdyt päätökset kokoustiedotteeksi; tuostavain panivat menemään yli kymppitonnin päällikköirtisanomisen lakihenkilökuluihin. Näin arkipäiväiseen virastotyyliin sitä Suomessa käytetään vahvemman valtaa.

Kyllä minä saan kurkkusalaattia käsilaukkunani pitää

(Kuva: Jari Kähkönen) Kurkkusalaatti kelpaa enää matonkuteeksi tai käsilaukun
raaka-aineeksi.

Kesäpäivänä eräänä olin suositussa joensuulaisessa kahvi- ja ruokapaikassa; Shemagh-huiviani sekä punaista Tropical Monty-barettiani toljotettiin odotetusti. Mutta se ei ole mitään, että ex-varusnaisella on selässä rynnäkkörepputekele, jossa on Suomen lippu, veriryhmätunniste ja koulutushaaramerkki?

Ruotuväen ja armeijan tonttuilu kertoo karusti muuttuvasta Suomesta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvaa
on käsitelty poistamalla siitä
henkilötietoja kuvankäsittelyllä.

Kirjoitin Reservinsivarin loppusodassa, että tietosuojavaltuutettu selvittää saiko pääesikunta luovuttaa nimeni ja osoitteeni toisinaan lehdeksikin mainitulle Ruotuväki -nimiselle propagandamyllylle. Nyt tiedetään; sai se. Oli yksittäistapaus, hyväksyttävä syy enkä ollut luovuttamista ennalta kieltänyt(pirustako edes tiesin että olisi pitänyt).

Sanoitus on vieras maa ja käännös toinen planeetta

Jouduin aiheen eteen sattumalta. En lauantaipäivänä eräänä jaksanut kuunnella HitMixiä, koska nuoruusmusiikkini Ysärin ystävänä turhauduin sillointällöin seassa soivaan tämänvuosituhantiseen tyhjänrallatukseen; käänsin sisarkanavalleen Helmiradiolle. Kahdeksankymmenluku menee kovaa.