Puoli pistettä hähättelemättömyydestä

Poliisikansan edustaja Marko Kilven(kok) tavanmukaisessa Iisalmen Sanomien budjettitoiviokirjoituksessa oli inha ajankohtaisliitännäinen. Poliisin resurssien lisääminen vastauksena kaikkiin mahdollisiin ongelmiin auringon alla on maailman huonoin vitsi, mutta näemmä se on silti yhä kulussa.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.

Oikeus tulla unohdetuksi

Ah kuinka ihqua, että helsinkisen vartiotoimiston yövuoroinen sisällä työntekoa esittävä googlettelee huvikseen ja päätyy minun blogiini. Toivottavasti emme ole vanhoja tuttuja; kaikenmieluiten emme ole koskaan tavanneetkaan ja näin asiat ovat vastakin. Sellaista oikeutta tulla unohdetuksi minä toivon itselleni.

Maikkarin hutikuti ja mitä se merkitsee

Oli se koreaa perjantai-iltana katsella, kun Maikkari skuuppasi äärioikeiston salamurhahankkeella, sekä syyttäjälaitoksen pressi törttöili urakalla. Mutta jo seuraavana päivä selitellen lievennellään juttua. Tuliko synnytettyä kunnon jupakka, joka on kirjaimellisesti alkanut elää omaa elämäänsä?

Mitä, onnistuiko poliisi määräämään itse omat tulostavoitteensa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässäkin kylässä oli muinoin nimismiespiiri.

Minä muistan muinaisen Anne Holmlundin(kok) sisäministerikauden HARVA-hankkeen, jossa maan syrjäkulmien poliisipalveluille koetettiin lähinnä löytää joko täydentäjä tai korvaaja esimerkiksi tullista ja rajalta. Mutta nytkö poliisi määrää jo itse omat tulostavoitteensakin? Johan on aikaan eletty.

Joukkotappelublogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Harvoin täälläpäin käyvä pääkaupunkiseutuinen: siinä
näet Joensuun uuden kävelykeskustan, joka on myös suosittu notkumis- ja
ja yleinen läpikulkupaikka.

Maalainen tai pikkukaupunkilainen ei ymmärtäne, mutta Helsingissä on aina hulinoitu ja tapeltu joukolla. Kyllä sitä toisinaan on perämetsän lähellä tai keskelläkin sattunut; ilmeisesti kuitenkin aina senverran paikallisesti ja joukot ovat olleet niin etäällä toinen toisistaan, että ilmiö on välillä unohtunut.

Totuuden versioituessa tasapainoisuus ja yleinen etu haihtuvat

Ajoin sitä ihmettelee itsekin, että kuinka vähän eroa journalismin ja juoruämmäilyn välillä on; sen verran pahasti on nimittäin sekaannuttu draamaan tai markkinointiin. Esiin nostetaan ongelmia, mutta sisältö voi olla hyvinkin ohut ja yhteiskunnallinen merkitys puuttuu tykkänään. Postmodernin pelleilyn aika on ohi.

Keskustelu jatkuu

Minun piti vastaamani täällä käytävään keskusteluun, jossa joku kenen sigu on T.S. kommentoi jakamaani blogin linkkiä+otsikkoa+introa, mutta ensin postaukseen ei löytynyt vastauspainiketta ja sitten uutena kommenttina alimmaksi kirjoitettu ei lähde mihinkään, koska ruutuun tulee punaisella "virhe viestin lähettämisessä".

Rimaa hipoen meni, poliisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi suorittaa perustehtävää, joka on vähemmän
kiireellinen kuin joukkojenhallinta mielenosoituksessa.

Keskustelu jatkuu täällä

Suomessa poliisia väitetään ammattitaitoiseksi, luullaan luotettavaksi ja kuvitellaan eettiseksi. Valitettavasti Kampin Narinkkatorin kurdimielenosoitus näytti, että ammattitaito heilui pahemman kerran, mutta onneksi sentään luotettavuudessa tai eettisyydessä ei ollut suurempaa vikaa. Eihän? Parantamisen varaa löytyy.