Yleissivistys ei enää ole pääsääntö, oletus eikä avain maailman ymmärtämiseenkään

Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.

Vailla päätä tai häntää oleva keskustelu empatiasta ja lastenkasvatuksesta

Tätä R-kioskia ei enää ole olemassakaan, mutta jossain vaiheessa sen
kylmäkaapit piti pitää lukossa ja ne avattiin kassan takaa kaukosää-
timellä. Helsingissä.

Hahahhaa. Kyllä vanhaa miestä naurattaa, kun Itä-Suomen poliisilaitos sometti kolmesta teini-ikäisten punnaripokasta, mikä nousi keskustelunaiheeksi myös kylämme puskiksessa. Sitä minä tässä bloggaan, että kun postaaminen oli taas vaihteeksi ei-mihinkään-johtamatonta eli vailla päätä tai häntää.

Vaikeasti kerrottavia tarinoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kolmiosaisesta Hassan Zubier-dokumentistä, jota YLE esitti tänä syksynä. Länsimainen sivistys toimii  niin, että luullaan jonkin oikeasti tietävän voivan heti vaivoitta opettaa asian toiselle. Näin luin Hobbesin Leviathanista. Avoimessa yhteiskunnassa Popper arvosteli ilmiötä järjen hirmuvallaksi.

Marginaalisia katsomuksia

Lienekö jo Retoriikasta peräisin oleva aristoteelinen käsitys, että mielihyvästä sitä toista loukataan, mutta sanat kohdistetaan aina häneen kuin uskaltaa? Ja, että kaikkihan nyt haluavat vaikuttaa oikeudenmukaisilta, vaan eivät välttämättä oikeasti olla sitä? Siispä; tervetuloa marginaalisten katsomusten pariin.