En ole sinun hyväntekeväisyys- tai sosiaalitapauksesi enkä kiintiö-yhtään-mikäänkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Romanialainen kenttälaukku, amerikkalainen
linkkuveitsi ja valmistusmailtaan arvoitukselliset pullonavaaja sekä
lenkki paracord-narua.

Vähänpä arvasin, että seisoinkin samanaikaisesti representaatio- ja monimuotoisuuskeskustelun yhtimessä, kun kirjoitin ylös kontiolahtisen nuorison viisauden, jonka mukaan vaikutan töykeältä. Hahahaa. Mitä maailma liittyy meihin, niinhän se Suuri Punamusta Syöpäkin mainosti tovi sitten.

Ulkonäkö

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni ei kulunut savotassa vaan kokoussalissa ja siellä
käytin näitä helyjä.

Luin ja katsoin YLE:n jutun oikeustieteen tohtori Tero Kivisestä, 39, sekä vahinkoaltistuin häntä koskevalle vihapuheelle Siinä Tavallisessa Paikassa, jonka valitettavasti jouduin muutenkin seulomaan läpi – ihan itsesuojelusyistä. Jos sinulla on ongelma jonkun ulkonäöstä, älä katso ja pidä suusi kiinni.

Kuka edustaa ketäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Moniäänisessä ja -ilmeisessä liberaalissa demokratiassa voi
joskus olla vaikea tietää kuka on todellisuudessa sorrettua vähemmistöä, sekä ku-
ka tarkoituksellisesti esittää sellaista huomiota tai etuja saadakseen. Kuka puhuu
kenenkin puolesta?

Katselin keskiviikkoiltana Kulttuuricoctailin, jossa Ujuni Ahmed ja Silla Kakkola keskustelivat jostain aivan muusta, mutta inspiroiduinpa pohtimaan omaakin elämänkulkuani. Vähemmistö-valtavirta -raja-aidan takana on niin monia tasoja, ryhmiä ja rooleja, ettei kattava listaus taida olla edes mahdollinen.

Oppimassa olemaan välittämättä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tottakai minä tunnistin nimen. Se kuului eräälle maakunnan pressiksistä; hänen pitäisi älytä olla kerjäämättä sen paremmin mielisuosiota kuin rahaakaan niiltä, joita vastaan saattaa kohta joutua toimimaan. Mikäli kyseessä on täysnimikaima, hänen tulisi vakiinnuttaa itselleen pännänimi eli oma byline mahdollisimman pian.

Älä sinä siinä toljota...ja sitten juoruile postaamalla someen

(Kuva: Jari Kähkönen) En välitä päätyä enää yhdellekään tilannepaikalle etsimään ties-
mitä kaikkea jostain tälläisestä kassista. No, kyseinen kuvausrekvisiitta olisi kyllä mi-
nusta ollut enemmän omimmillaan videokamera- tai studiotarvikkelaukkuna kuin au-
tosta käsin työskentelevän kenttämiehen salkuntapaisena. Kun keskieurooppalainen
siviili suunnitteli ja halpamaassa tehtiin, syntyi polkupyörälaukku ilman lannevyötä.

Saatan olla entinen, mutten kuuro-sokea-toimintakyvytön. Kuoriovi oli näkyvästi auki-->koputus oveen, huomautettu asiasta ja saatu lupa sulkemiseen. Ei tiennyt asiasta; säikähti. Ovi ei lukitu-->lukitusnasta ala-asennossa, puute korjattu--> lukittu ja kokeiltu kahvasta, että ovi on varmasti suojaavasti suljettu-->Ok.

Amatööriys, kohtuuttomuus ja alhainen ihmisluonto

(Kuva: Jari Kähkönen)

Yksipuolisuudesta tai suhteettomuudesta valitettaessa on helposti yhtä yksipuolinen ja suhteeton itsekin, omasta tai edustamansa puolesta. Ja kun on väärässä; valittaa, ettei oikaistuksi tuleminen tuntunut mukavalta. Olisi kuitenkin varottava hävittämästä alustoja tai palveluita vain siksi, koska itseä harmittaa.

Kyllä joku ne puurot ja vellit lopulta sotkee kuitenkin

Näyn kirjoittaneeni muistiinpanoihin ranskalaisen viivan:”Vaikka itse olet asiallinen, kyllä joku ne puurot ja vellit sotkee kuitenkin”. Kuulin sanonnan ensikertaa Pertti Salolaisen suusta, kun YLE:n tv-uutiset haastatteli puolueiden puheenjohtajia presidentti Koiviston heille pitämän puhuttelun jälkeen.

Te ette ole kansa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Me olemme kansa, karjuivat kohta entisen DDR:n kansalaiset täyttä kurkkua kadulla 80-luvun viimeisenä syksynä. Se oli hyvä oivallus; juuri näin tuleekin huutaa, jos peruuttaa sietämättömien oikeuden hallita epävapaudessa. Kysymys on minäkäsityksen muutoksesta, jonka myötä uusiksi menee paljon muutakin.

Vaikeasti kerrottavia tarinoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kolmiosaisesta Hassan Zubier-dokumentistä, jota YLE esitti tänä syksynä. Länsimainen sivistys toimii  niin, että luullaan jonkin oikeasti tietävän voivan heti vaivoitta opettaa asian toiselle. Näin luin Hobbesin Leviathanista. Avoimessa yhteiskunnassa Popper arvosteli ilmiötä järjen hirmuvallaksi.

Anna sinä jokaisen löytää omat vaivansa itse

Ymmärrys ihmisyydestä on ainoa oikea vastaus yhteiskunnallisen ristiriidan
rauhanomaiseen ratkaisuun. Kovempaa välienselvittelyä en toivo, kenenkään
takia.

Ihminen on opportunistinen, fatalistinen ja konformistinen eläjä, jolla on taipumusta uskoa vähän mitä milloinkin. Siihen nähden huuhaan levittäminen on yleensäkin tuomittavaa, mutta asia on erittäin vakava, jos samaa tehdään edes epäsuorasti jonkin virallisen toimijan nimissä tai auktoriteetin takaa.

Saat mitä saat ja se on mitä on – sellainen on ihmisluonto

Olin juuri kaupasta palanneena lakannut nauramasta Varustelekan jumalattoman hauskaa coputtamista hollantilaisesta paitaylläristä, kun kuuntelin Novan Retroperjantai 2.0:aa; DJ Matti Airaksinen ei saattanut soittaa tulevalle alokkaalle Raptorin Armeijaa. Siispä inspiroiduin ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta.

Nojatuolineuvonantajuuden, porttikoppiviisauden ja puskasta-ampumisen kurjuudesta

                                                        Video: Youtube

Minua inspiroivat Pro Publican Bessemer-analyysi, Alternetin ylösnosto FOXin Tucker Carlsonin tökeröydestä Derek Chauvinin tuomion vuoksi, Raisa Omaheimon vihapuheteksti sekä Uuninpankkopojan bloggaus väitetysti nurkan takana odottavasta turmiosta. Kiehtovia ihmisyyden ilmauksia, kaikkityyni.

Pohdinta ihmisluonnosta

Ihminen mitään mieti tai arvioi; asia ratkeaa jokseenkin perstuntumalta, sitten se vain takertuu yhteen pikkujuttuun saadakseen torjunnan vaatiman räyhäämisen käyntiin. Tyhmänrehellisimmillään ihminen saattaa jopa retorisesti kysyä, että "mitä minun odotetaan tekevän", kun hän asettuu ongelman eteen.