On amatöörin niin jännä, että hyvä kun yönsä malttaa nukkua

Se oli tämä pressis, kun Turvallisuusalan neuvottelukunnan
kameravalvontajaoksen laatima kameravavalvontaopas julkaistiin.
Ei ollut tulossa yleislakia eikä rekisteriäkään valvontakameroista.
Silloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero piti vastaanottopuhetta.

Niklas Joen nimellä on tuotettu YLE:n nettiin niin tekstiä kuin kuvaakin vaasanseutuisesta laavujen kameravalvonnasta. Se on ihan Englannin meininkiä; jos havaitaan asiattomuuksia, häiriökäyttäytyjälle huudetaan komentoja kaiuttimen kautta. Paitsi että oho eiku. Miten se nyt oikein menikään.

Kuin hölmö koira omaa häntäänsä jahtaamassa

Turvallisuus on myös nolaamiselta suojelemista; se muistui mieleeni Björn Borgin elämänkerran ennakkojutusta YLE:llä – ikäänkuin moinen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Mitä? Kilpailimmeko me tosiaan joidenkin paskantärkeiden mikänomi(amkkien) ja turhamaisteri -avustajien kanssa?

Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Trollaamisen ainoa yhteinen nimittäjä on reaktion hakeminen – sinulta

Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.

Tekee itsestään olennaisen ja juuri muuta ei sitten tapahtunutkaan

Kommentoin seuraavassa mediallisia päästöjä, joista useimmat tapahtuivat Pohjois-Karjalan paikallismediassa. Niitä yhdistää otsikkoni ajatus; tehdään itsestään olennainen, vaikka juuri muuta ei sitten saatu aikaan eikä asiallakaan mitään väliä ole. Toisinaan jopa sen olennainen ydin pystyttiin kiertämään.

Ja hölkönkölkönkölkön

YLE:n Kuopion sekä Joensuun toimitukset olivat uutisoivinaan kouluilkivallasta, haukotus. Erityisen pahasti petyin Petri Karvisen haastateltavien johdatteluun ja Juhani Forsmanin leppoisuusperformanssiin lähes täysin vailla journalismin laatukriteereitä. Eikä siitäkään kaksista synny, jos tavikset somettavat keskenään.

Muuttuvan Joensuun ja nykykarjalaisuuden kasvot

Maakuntakeskus Joensuu muuttuu kovaa kyytiä paljastaen samalla nykykarjalaisuuden rumat kasvot. Sikäli, jos ei heittäydytä romantikoiksi teeskennellen, että muka jossain myyttisessä menneessä oli yhteisöllinen ja välittävä kultakausi eikä tällöin tai siellä koskaan sattunut mitään todella pahaa.

Vihjaileva sievistely ei varmista turvallisuutta

Jossain Kontiolahti-Joensuu -välimaastossa on kuulemma Utranharjun maastoratsastusrata, jonka käytöstä maksetaan oikein vuokraakin, mutta valitettavasti käytettävyytensä sekä turvallisuutensa on vähän mitenkuten. Yllätys? Ei ainakaan minulle. Näissä oloissa voi tuskin muuta odottaakaan.

Ei mitään linjaa ja sen ovat näköiset seurauksetkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on varmaan sitten joku kunnan 150-vuotis-
juhlan kunniaksi toteutettu tila- tai ympäristötaideteos? Koska ajoeste
tai edes kaksinen -hidastekaan se ei kyllä ole.

Karjalainen yritti "yllättäen" olla koirana ja vekuttaa jonkun joko juoksemaan tyhjäntakia tai hankkiutumaan vähän vuoksi välikäteen; asia oli olevinaan varhaisteinien leikkien äänekkyys ja rajuus alakoulun pihalla kesäloma-aikaan. Tuttua juttua; olinhan äsken itsekin kirjelmöinyt teinien perseilystä toisaalla.

Ei kakaroiden riehuminen ole mikään äkkiyllätys tai salaliitto

(Kuva: Jari Kähkönen) Täällä laitetaan lasipurkkiin likaavaa, mikä viskataan jonkun seinään.

Se oli silloin yhtenäiskulttuurin, wanhan nationalismin sekä ylhäältäjohdetun yhteiskunnan aikaan se. Nimittäin; kodeissa oli kuri ja julkisestikin aikuisoletettu sai tehdä lapsioletetulle lähes mitä tahansa. Tämän jälkeen maailma ihmisineen on muuttunut paljon. Onneksi. Mennyt oli kamala eikä sitä pidä ihannoida.

Tulkeeko julkistilaa edes olla olemassakaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ollaan kunnassa, jonka torin sähkökeskus ei ole lukossa ja tarhojen sekä koulujen pihoilla saa oleskella työaikojensa ulkopuolella.

Jos jokin paikka on yleisön käytettävissä, mutta siellä ei juuri yleisöä näy; seuraukset ovat pian ilmeiset kaikille. Järjestely ei yksinkertaisesti toimi ilman valvontaa; joko tarkoituksen toimittavat ihmiset omalla läsnäolollaan, esimerkillään ja harkinnallaan tai asialle pitää laittaa ammattilaiset.

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Te olette tämän maailman aikuiset ja päätätte mitä siinä tapahtuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Symbolikuva. Tiettävästi tällä kertaa ei puhuta kaksipyöräisistä ajoneuvoista.

Pennuilla on tänään kierteittäinen villitys hyppiä silmille. Häiriköivät yleisesti, huutelevat hävyttömyyksiä siihen puuttuneelle tai satunnaisellekin aikuiselle ja tekevät pientä ilkivaltaa. Asiasta saa kuulla jatkuvasti niin siellä kuin täälläkin, mutta jostain syystä keskustelut eivät koskaan johda mihinkään. Mikseivät?

Joensuun kouluilkivalta – kasvatuksen, aitaamisen ja vartioinnin tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli kyllä päiväkoti eikä se edes sijaitse Joensuussa,
mutta ymmärrätte silti ajatukseni sitä katsoessanne.

Utran ja Karhunmäen koulujen ulkoalueilla on kokoonnuttu – tästä on seurannut päihteidenkäyttöä, ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä – yllätysyllätys. Hah. Itsekään en saata naama vakavana sanoa, että aihe olisi mitenkään ennenkuulumaton tai vieras – osin henkilökohtaisemmista syistä kuin välittäisinkään.

Karjalaisen sosiaalipornahtavan viihteellinen kiulujuttu

(Lähde: Karjalainen.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Odotukseni mokoman suhteen eivät olleet korkeat, koska jo verkkotyrkytyksen kärki oli Gurun kauppapiiriä markkeeraava toimitusjohtaja. Hän hupaili yksinkertaisten ja univormupelkoisten kanssa ikäänkuin Isossa Myyssä ja Centrumissa ei pitäisi aukioloaikana olla vartijoiden sijaan järjestyksenvalvojat. 

Joillekuille siitä tulee silti elämänmittainen ura – avusta huolimatta

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyntikortteja, saati sitten erityistä koteloa niille; minulla ei
muistaakseni lukiolaisena ollut. Itseasiassa; ne olivat jääneet yläasteikään, kun
harrastukset vaihtuivat.

Tiedätkö mitä tarkoittaa psyykkari tai miekkari? Koululaiset sanovat noin psykiatrisia sairaanhoitajia, joita alkaa nykyään löytyä jo ylä- ja reuna-Suomenkin yläkouluista. Lisäksi siellä tavataan myös hyvinvointiohjaajia, kerrottiin Siru Päivisen juontamassa YLE:n alueellisessa iltapäivälähetyksessä.

Pienvandalismi nurkissasi, eli, mitä tehdä postilaatikkojen rikkojille

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorisohenkilö harjoitti tahallista rajoja rikkovaa
käyttäytymistä, eli, pikkuvandalismia; liikekeskuksen kivilaatalla on
poltettu kumia mopon takarengasta sudittamalla.

Jos haluaa ja kykenee toimimaan välittömästi, voi käyttää yleistä kiinniotto-oikeutta ja hätävarjelua. Tämä kuitenkin edellyttää käsitteiden tuntemusta, oikeiden otteiden osaamista sekä etenkin kykyä perustella toimintansa jälkeenpäin. Kosto ja rankaisu eivät ole sallittuja niiden varjolla.

Kontiolahden koulukeskuksen piha Sinä Tavallisena Paikkana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olettehan huomannut, että Kontiolahden koulu eli kirkonkylän ala-aste muutti vast'ikään majaa Keskuskadun toiselle puolelle? Sitä varten Koulukeskuksen etupihalle rakennettiin niin uusi rakennus, leikkipaikka kuin polkupyöräparkkikin. Taaksensa taisi kyllä samalla myös rakentua jotain aivan muuta.

Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sentään alaovessa on nyt jo tuo maalaus.

Vapaa-aikapäällikkö Sari Jormanaisen päätös Kontiolahden kirkonkylän nuorisotilan sulkemisesta ajalla 21.9. - 17.10.21 tuli eteeni Facebookin uutisvirrassa maanantai-iltapäivänä. Tämän syksyn tapahtumat huomioonottaen en voi vilpittömästi sanoa olevani sen paremmin pahoillani kuin yllättynytkään.

Niin nuoret esiintyvät kuin aikuiset vastaavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Ostoskeskus se on tämäkin.

Aikuisyhteiskunta ei nuorista piittaa. Ensin heidän annetaan kokoontua keskenään, mutta loukkaannutaan, kun tästä ei yllätysyllätys seurannutkaan mitään hyvää. Perätään yhteiskunnan toimenpiteitä, poliisia ja rangaistuksia. Hoh-Hoijaa. Oulun seudulla käydään kuumana, mutta ei idässäkään hiljaista ole.