Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.
Tietämättömyys, löysät puheet sekä huomionkipeys; siinä kiteytys useimpien ”mediailmiöiden” syistä. Pohjimmiltaan on sama oliko kaulassa brändivärin nauha ja siinä palkansaajuutta osoittava muovinen valokuvakortti vai ei. Kaikki haluavat olla relevantteja tai väittävät muka vain informoivansa. Tuo on fomoa eikä juuri muuta.
Oikeasti. Tämä on niin nähty. Olisiko muka lineaariradion ja tv:n aikana alkanut tunnari lallattaa eetterissä sekä uutistenlukija kertonut nimimerkin kirjoittaneen vessanseinälle ilkeästi toisesta vastaavasta tai peräti ihan kokonaisen kaupunginosan tietynikäisistä ihmisistä? Jotenkin en vain ota uskoakseni näin ikinä tapahtuneen.
"Kaikki haluavat olla relevantteja tai väittävät muka vain informoivansa. Tuo on fomoa eikä juuri muuta."
Siispä; moni kuin on internet 2.0:n aikana niin reteästi moderaattoria tai suorastaan ylläpitäjää ei todellisuudessa ole alkuunkaan tehtävänsä tasalla. Lukutaito, kulttuurintuntemus ja harkintakyky olisivat kalliita, mutta oikeasti ne leikkivät aikuisuudella, toistensa tuntemisella ja etenkin etteivät säännöt muka ole tarpeen.
Niin; sitten sitä ollaan YLE-jutun tyyliin nettietsivänä. Mitenliene lopulta käykään? Sosiaalinen media voi tulla pannuksi paikalleen; paikallispoliisin partiointi, ennaltaestävä toiminta ja usein myös rikostutkinta ovat siellä jo. Useimmat netissä sanotut sekä tehdyt eivät ole mitään ja samanverran niiden vuoksi myös tehdään.
Tai sitten tulee kunnon eskalaatio, kun joku oli tietävinään kuka tätä tekee, muttei sitten oikeasti tiennytkään. Koska; ei ymmärretty jo alunperinkin lähdetyn liikkeelle omasta tarpeesta syyttää jotakuta, saada takaisin kadonnut mielenrauhansa eli sosiaalinen asemansa kuin nyt taisi jo muutenkin olla puoliksi fiktiota.
"Moni on internet 2.0:n aikana niin reteästi moderaattoria tai ylläpitäjää vaan ei ole alkuunkaan tehtävänsä tasalla."
Ettekö muka muista verkottoman ajan nuortenkirjallisuuden klassikoissa manatun, että jos kynäilty täysfiktio tietäisi inhoamansa aineen oppikirjan tekijän osoitteen niin menisi tervehtämään häntä väkivallanteon välikappale kädessään? Tämä on ihan saman perinteen jatkoa. Tänään on ymmärrettävä, ettei moisesta enää lasketa leikkiä.
Pitäisi käsittää kuinka arvaamaton paikka on mennä ventovieraan ovelle tai autolle; sehän saattaa tehdä aivan mitä tahansa, tullaan vielä huomaamaan. Niinikään; mitähän ne tuollaisetkin amatöörit ovat tietävinään ihmisen nöyryyttämisestä alistamisesta eli selkä seinää vasten ahdistamisesta? Tuskinpa paljoa.
Olisi ymmärrettävä, että yhtäältä voi arvioida väärin ihmisen murtumispisteen ja saadakin hänet raivoissaan päälleen; toisaalta taitamaton toimintapa voi myös panna alkuun keskinäisen vainoamiskierteen. Trollaamisen takana voi nimittäin olla niin monenlaisia motiiveja; yhteistä niille kaikille on vain reaktion hakeminen – sinulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.