Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Nähdäkseni koulun tapaus, joka väitetään sittemmin myös selvitetyn; alkoi nurkissanuohoutumisesta. Kaupunki osoitti historiaansa nähden käsittämättömän suurta turvallisuustietoisuutta; jostain pääteltiin nuohoutujien päässeen näkemään luvallisten iltakäyttäjien ovikoodi, jota oli seuraavaksi menestyksekkäästi väärinkäytetty.

Nimellisen – vaan oikeasti silti Joensuun pomottaman – seutukirjaston tapauksessa taas kaikki omatoimikäyttäjät saivat olla viikon ilman, koska luvattomat-asiattomat-häiriköt. Ja ihanko oli muka omin kortein+koodein tekonsa tehty? Uskoo kuka haluaa, minä en. Turvallisuuspalvelut ovat, koska kaikkiin ei voi eikä pidäkään luottaa.

"Tilat vailla valvontaa eivät yksinkertaisesti toimi, jos luvalliset käyttäjät eivät huolehdi pääsykeinoista."

Koulun suhteen on pakko todeta, että koodinäppäimistö on naurettavasti liian vähän ynnä löperösti ”kulunvalvonnaksi”. Se ei yksinkertaisesti toimi, jos kaikki käyttäjät eivät ole vastuullisia luotettavia aikuisia. Joitakuita, jotka komentavat kakarat etämmäs tai – ellei puhetta uskota – soittavat poliisin tyhjentämään koko pihan.

Moisessa ei ole mitään uutta. Henkilökunnan poistumisen turvaaminen on paletin vakioväri, jos toimipaikassa käsitellään arvosisältöjä. Matalammankin riskitason osoitteissa se voi tulla kyseeseen tilapäistoimena, mikäli ulkopuolelleen alkaa joskus muodostua levottomuutta. Ainakin peesissäkävely ja oven auki kiilaaminen loppuvat.

Kuka uskoo koodinvaihdon ja opastuksen ”älä anna toisten nähdä näppäilyäsi” riittäväksi korjaavaksi toimenpiteeksi? Höpöhöpö. Kyllä tässä yritetään survoa väärää palikkaa oikeaan reikään tai vääntää aineellinen todellisuus jälkikäteen toiseksi. Koska lapset eivät ymmärrä olevansa väärässä, jonkun pitää valvoa eli estää heitä.

"Lapset tässä väärässä olivat, mutta heitä pitää valvoa ja estää, koska eivät sitä vielä itse ymmärrä."

Nimeltäsanomattomassa kirjastossa en ole koskaan käynytkään, mutta eiköhän sekin ole täkäläisittäin tavallista esteetöntä mallia – sen e-sananhan piti tosin koskea vain huonosti liikkuvia asiakkaita – ei häirikkö-ilkivallantekijöitä. Pitäisi olla sulkutila; sisään tai ulos kuljetaan vain yksi kerrallaan suuntaansa, mutta ehei – ei ole eikä tule.

Kamerat ovat niinikään mitä ovat ja läästitty minne sattuu – hyvä kun pystyy jälkikäteen todentamaan kirjautuiko kulkija sisään vai ei tai mihin kellonaikaan salista alkoi nousta savua. Huomautettakoon, että edellisen virkkeen s-sana on sitten yksinomaan pilkkaava kärjistys eikä tapahtunut tosiasia.

Vaikutelmakseni tuleekin, jottei Vaara-kirjastot oikein osaa päättää, että mitä yrittää ja on yhtä huono myös seuraamaan päättämättömyyttään johdonmukaisesti. Jos samanaikaisesti rakenteet tökkivät, henkilökuntaa ei ole ja ainoa vartiointi on vihreähaalaritanskanen pääkirjaston hälytyksessä; sinä kerjäät vaikeuksia itsellesi.

"Kerjää vaikeuksia, jos rakenteet tökkivät, henkilökunta puuttuu ja ainoa vartiointikin on pääkirjaston hälytyslaitteissa."

Joensuun kaupungin pitäisi siis päättää yleisestä kiellosta roikkua rakennustensa pihoilla aukioloaikojen ulkopuolella. Kiellon valvonta toteutetaan uhkakuvaa vastaavasti; vartiointi hyvä – mutta aita, portti, hälytyslaitteet ja kamerat parempi – paras taas olisi tietenkin useampien menetelmien yhdistelmä.

Kaikilla henkilökuntaan kuuluvillakaan ei ole pitänyt olla mekaanisia avaimia toimipaikan ulko-oviin enää vuosikymmeniin – nyt tämä tarkistetaan. Varsinkin luvalliset ulkopuoliset laitetaan tunnisteelle ja koodille; viimemainittuakin vaaditaan kulkemiseen riittävästi. Jos koululla pidetään tilaisuus, oikeat ovet ohjataan auki oikeaksi ajaksi.

Pointti on toiminnan turvallinen, mutta sujuva läpivienti. Esimerkiksi; jatkuvasta vartiointipalvelusta ei makseta, jos soveltuvan operatiivisen resurssin oikea-aikaiseen paikalle hälyttämiseen sitoudutaan ja muu osa koulua – paitsi luvallisessa iltakäytössä oleva sellainen – on mekaanisesti lukittu sekä hälytyslaittein valvottu.

"Joensuun kaupungin pitäisi siirtyä tietotekniseen kulunvalvontaan ja kieltää nurkissanuohoutuminen."

Vaara-kirjastojen pitäisi päästä päättämättömästä epäjohdonmukaisuudestaan. En ymmärrä. Onko omatoimiasiointi tarkoitettu lopettaa epäonnistuneena kokeiluna vai painostaa maksaja henkilökunnan lisäämiseen? Muussa tapauksessa toiminta kriisiytyy ja johtaa vielä turvallisuuskulujen rajuun kasvuun.

Toimipaikkojen rakenteet ovat siis nykyisellään sellaiset kuin muka jossain olisi jo valvomo, jossa katsotaan valvontakameroita ja kulunvalvontaa. Sen havaitessa tai saadessa tiedon poikkeamasta-väärinkäytöksestä paikalle lähtee vain kirjaston käytössä oleva vartija teipatulla tuotantoautolla.

Moisessa palvelumallissa häiriköinti- ja ilkivaltapiikit taitetaan vartioinnilla. Univormuasuinen paikallaolo ennaltaehkäisee; siviiliasuinen piilosta iskevä voima taas keskittyy kiinniottoihin toteuttaen rikos- ja vahingonkorvausvastuuta. Utopiaa, komediaa vai dystopiaa? Testaa itsesi. Jos siis ylipäätään viitsit lukea tänne asti.