Eläkeläinen Kari Holmström, joka tunnettiin myös Securitas Oy:n Suomen pääkonttorin turvallisuuspäällikkönä; munasi itsensä pahasti puoliperseisessä henkilösuojeluoperaatiossa, mutta ei saa siitä syytettä. Johan on tämäkin yksi varsinainen jupakka ollut, jotten rumasti sano.
Syyttäjän ratkaisu on jäänyt killumaan medioiden sisäsivuille ja raportoinnin on senkin hoitanut pääsääntöisesti STT kiertolaisillaan, joita meni niissä useilla eri merkkimäärillä. Hoh-hoi-jaa. Tavallaan parempi näin, koska kyllä minä ehdin niin tympääntyä päähenkilön nimen googletteluihin aiemmin.
Vaan; johan on ollut suorituskyky alhaalla Länsi- ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksissa, saa sanoa kysymyksen vakavimmasta osasta. Syyttämättäjättämispäätös kavaltaa, jotta suojelukohde oli ennen aloitusta niin valittanut seuraamisesta kuin tehnyt rikosilmoituksenkin uhkauksista. Ja mitä ne niille tekivät? Eivät yhtään mitään.
"Syyttämättäjättämispäätös kavaltaa, ettei poliisi selvittänyt toimeksiannon pohjana olleen uhkan todenperäisyyttä mitenkään."
Olisi pitänyt laittaa joko kenttävalvonta tai rikostiedustelu selvittämään, että onko uhkakuva todellinen vai ei. Näin emme nyt olisi sen nolouden edessä, jotta työhypoteesiä ei voi vahvistaa eikä sulkea pois. Sinne lensi tahallinen hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus – syyttäjän päätös on petoksen osalta täysin ymmärrettävä.
Jos uhka olisi ollut kova, suoritus olisi ollut kokonaan viranomaisasia. Turvakodin mahdollinen vartija avaa vain mekaanisella avaimella oikeaksi harkitun oven poliisin evakuoida uhattu turvallisesti. Sekä ilmoittaa eteenpäin, jos jälkeenpäin ulkopuolisia ilmaantuu kyselemään hänestä. Ehkä. Siihen se olisi sitten osaltaan jäänytkin.
Vähemmän kovassa uhkassa olisi tullut yksi pätevä henkivartija hetkeksi joskus tai ehkä peräti sossupuolella valitettavan tyypillinen vartijanasuinen ”asiointiapu”. Ja olemattomaan uhkaan ei tietenkään olisi tullut mitään; kirjoitettakoon nyt sekin suorasanaisesti, vaikka kuka nyt tämän blogin muka lukee. Ei kukaan.
"Kova uhka olisi mennyt suoraan poliisille, vähemmän kova osin yksityiselle ja olematon ei mihinkään."
Vaan miten kävi turvapalvelurikkomuksille? Sitäpä eivät lehtijutut kerro enkä viitsi maksaa valtion taksaa tietääkseni. Jotain kuitenkin kertoo rivinvälisyys, jossa Holmströmmiä epäiltiin ampuma-aserikoksesta, mutta teko katsottiin vanhentuneeksi. Epäilen siis, "ei syytettä", joko vanhentuneena tai sakkorikoksena.
Jälleen kerran – Suomessa ei ole saanut 80 vuoteen toimia turvafirman operatiivisissa tehtävissä ilman lisenssiä eikä kantaa voimankäyttövälineitä koulutuksetta 40 vuoteen. Kuinka nimeltämainitulla on siis muka voinut olla – tuo rikosepäily huomioiden – hyväksyntä, koulutus ja ampumataitotesti voimassa? Tuskinpa oli.
Jotain kertoi Itä-Uudenmaan pressiksessä jo aikoja sitten annettu tieto Securitaksen vuosi-ilmoituksen puutteista. Ainoa aseenkantotehtävä tiettynä vuonna saa helposti lukijan pyytämään toimeksiantosopimuksen ja tapahtumailmoituksen nähtäväksi jo ihan silkkaa uteliaisuuttaan. Joku tässä jotain peitteli, selvästikin.
"Vaan miten kävi asiaan kietoutuneiden turvapalvelurikkomusten osalta? Sitäpä eivät lehtijutut kerrokaan."
Alkuperäinen arvailuni seisoo siis yhä; joku sossu soitti Secun vaihteeseen kyselläkseen tyhmiä henkilösuojelusta, ja hänen intellektuaalis-merkityksellinen vertaisensa yhdisti sitten puhelun kaikista koko talon ihmisistä juuri Kari Holmströmmille. Oli ehkä suojelunhalu, mutta oliko tarvetta ja menikö oikein edes palvelun oston osalta?
Olipa noloa, jotteivät Elimäenkadun Ankkalinnan saman kerroksen Hyvät Veljet olleet kyllin nopeita tai kovia estämään nimeltämainittua tyrimästä. Ymmärrän osin; se äijä oli yksinkertaisesti niin mahdoton jankuttamaan, kekseliäs ja aktiivinen. Mitä tähän sanoo toimari vai onko autuutta kun ei mitään tietäisikään? Vain nauraa.
Minua ainakin nauratti, kun luin tämän palkkasoturin netonneen edesottamuksistaan 30000 euroa tulospalkkioita kuukausipalkkansa päälle. Niin. Oliko Holmström enemmän roisto vai uhri? Vaikea sanoa; jos hän olisi ollut tehtäviensä tasalla, olisi ollut juuri turvallisuuspäällikön asia torpata kyseinen toimeksianto riskinhallintasyistä.
"Oliko Holmström enemmän roisto vai uhri? Vaikea sanoa. Tehtäviensä tasalla hän ei ollut ainakaan."
Uhkakuva häilyi. Lain käskyjä ja kieltoja kunnioittava turvafirma ei ole voinut enää 30 vuoteen myydä ”aseistettua vartiointia” vain siksi, koska maksava asiakas on tilannut. Jos taas puhutaan vartijan asun käyttämättäjättämispäätöksestä, pannaan siihen päälle vielä kymmenen vuotta aikaa lisää. Ellei ole perustetta, ei saa tehdä.
Olisi myös pitänyt älytä, jottei yksittäisellä virkamiehellä voi olla noin mahdottomia tilausvaltuuksia – maineriski on ilmeinen, jos siksi joutuu mitenkään prosessiin – talousriski taas piilee ainakin siihen asti kunnes tiedetään seuraako kyseenalaista laskutusta takaisinperintä vai ei. Kaikenkaikkiaan; tämä oli huono juttu.
Surkeinta on, että toimihenkilö-turvallisuuspäällikkö on natsaton mies, jonka mahdollisessa ”toimipuvussa” ei saa lukea mitään vartijasta järjestyksenvalvojasta tai turvatarkastajasta. Tämä henkilösuojeluoperaatio – totta tai tarua – olisi kuulunut niin tehtäväksi kuin johdettavaksikin Erikoisturvaan – missä ikinä se nyt onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.