Turvallisuusalalle pitää pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensin ollaan sopivia, sitten tullaan opiskellen sekä harjoitellen päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella kuinka urapolku urkenee. Menestyjällä on niin ammatti kuin myös mahdollisesti myöhemmin valitsemansa erikoisalankin tutkinto.

Teen toisen postauksen samasta aiheesta, mutten kutsu niitä sarjaksi. Ihan sama vaikkei kukaan – sen paremmin merkityksellinen kuin jonninjoutavakaan – tätä lue ja ainoa vaikutus on oma huvitukseni. Mutta; kun kerran lahtelaiset kansalaisaloitteellaan aloittivat, niin jatketaan sitten juttua.

Minusta on tullut aika sanoa, että turvallisuusalan paikka ei ole yleisissä ammattioppilaitoksissa. Ihan sama, vaikka taannoinen toisen asteen pakollistaminen vaatiikin päivähoitamaan pikkukakaroita täysi-ikäisyyteen; keksikää muuta tilalle. Vartijan ammatti ei ikinä ole sosiaalityön, kuntoutuksen tai nuorisotyön muoto.

Perustetaan yksi tai kaksi erillistä oppilaitosta, jotka vast’edes kouluttavat kaikki Suomen vartijat. Näin monta opetuksenjärjestäjää, kuin niitä on nykyään; on anakronismi ja käsittämättömyys. Moinen epätyydyttävä poikkeustila syntyi vahingossa 40 vuotta sitten kun koulutuksessa siirryttiin kurssiaikaan.

"Ei turvallisuusammatti ole sosiaalityötä, kuntoutusta tai nuorisotyötä. Sen paikka ei ole yleisessä ammattioppilaitoksessa."

Opiskelijaksi otetaan täysi-ikäisiä toisen asteen tutkinnon suorittaneita terveitä hyväkuntoisia soveltuvia hyvämaineisia henkilöitä, joilla on myös muun alan työkokemusta. Suoraan armeijasta pyrkiviä 19-vuotiaita ei erityisesti torjuta, mutta käytännössä he eivät pääse sisään kovinkaan usein. Pääsykokeet on ja ne karsivat!

Opettajat ovat tiedeyliopistojen maistereita, joilla on lisäksi joko riittävä turvallisuusalan työkokemus tai sen tuntemuksen tuottavat erikoistumisopinnot. Vaatimus ei koske yleisaineiden opettajia, mutta joka ainoalla heistä on kuitenkin aina oltava opetustaito, jotta opiskelijoille rakentuu ammatti-identiteetti.

Kouluttajat – siten kuten heidät nykyään tunnemme – joko opiskelevat, siirtyvät yksinomaan työpaikkakouluttajiksi tai katoavat hyväksyntiensä umpeutuessa. Mahdollisesti jotkut voivat päästä harjoitusmestareiksi oppilaitokseen eli jatkaa harrastelijajärjestyksenvalvojien kouluttajina, mutta heitä ei kyllä ole monta.

"Kouluttajat – siten kuten heidät nykyään tunnemme – joko opiskelevat lisää, siirtyvät toisaalle tai katoavat tykkänään."

Nykyiset; tavallisimmillaan vaan ei ainoastaan Turvallisuusalan ammattitutkinto, erikoisammattitutkinto, perustutkinto, Virastomestarin ammattitutkinto ja Tekniikan erikoisammattitutkinto rajataan alalla jo oleville keillä on useiden vuosien työkokemus vaan ovat vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Kunnes ne loppuvat.

Oppilaitoksesta valmistuneet useamman vuoden tutkinnon suorittaneet hyväksytään Poliisihallituksen valvontayksikössä, joka myös tutkii ja ratkaisee heistä tehdyt valitukset. Hyväksyntä oikeuttaa toimimaan yksityisen turvallisuusalan ammateissa; hyväksytylle toimitetaan valokuvaton sirullinen ammattikortti ja pin-koodi.

Työtä ei voi tehdä ilman kyseistä sirukorttia, mutta se ei ole sama asia kuin henkilökortti, joka on työnantajan ylläpitovastuulla. Hyväksyntä on voimassa toistaiseksi, mutta enintään yleiseen eläkeikään asti; sirukortti uusitaan vähintään henkilötietojen muuttuessa tai määrävuosin teknisistä syistä.

"Nykyiset tutkinnot rajataan työelämässä jo oleville keillä on työkokemusta, muttei perusasteen jälkeistä koulutusta."

Ensin siis ollaan sopivia, sitten tullaan opiskelemalla sekä harjoittelemalla päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella urkenevaa urapolkua. Voi esimerkiksi erikoistua, käydä täydennyskoulutuksessa tai alkaa yrittäjäksi. Turvallisuusalalle pitää kuitenkin aina pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista.

Esimieheksi, päälliköksi eli johtajaksi pääsevät vain oppilaitoksen koulutusohjelmissa pätevöityneet; vastuutaan kuvaavat tasot tai mahdollisesti jopa nimikkeensäkin ulkoisine tunnuksineen vahvistetaan asetuksessa. Vastaavan hoitajan titteli – tuo 1970-luvulla kiinteistönvälityksestä kopioitu huono vitsi – poistetaan.

No, tuleeko nyt toimitusjohtajallekin joku kortti, kuka saa olla turvallisuuspäällikkö, onko aluehuoltoyhtiön huoltomieskin vartija ja miten AMKit? Bisnes sekä substanssi eroavat eikä ensinmainittu määrää viimemainittua. Menestyjällä on molemmat tutkinnot sekä turhat muovit+lippulaput korvataan turvallisuusselvityksin.