Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Erästä seuraajaa kuulemma nauratti; siihen sanoin, jotten lähetä laskua, koska kerran vanhakin vitsi vielä meni aivan täydestä. Niin. Olisihan näkökantissa myös vakavakin pointti ollut, mutta menköön sielunkirkastuksena ja jääköön kaikki asialliset asiat sikseen – kun kerran siviiliseurassa oltiin.

Todennäköisin syy naurattamiseen oli Spede Pasasen vuonna 1981 käsikirjoittama Pölhölä-elokuva, joka on täysin läpisuolautunut suomalaiseen kulttuuriin niin replikoinnin nasevuuden kuin runsaiden tv-uusintojenkin kautta. Sieltä tuo kärjen titulaarinen hullunkurisuus minunkin sormenpäihini löytäytyi.

"Ylimmäisen välivällyn kiristyksen valvoja naurattaa yhä läppänä vaikka enää kukaan ei muista mistä sen on kuullut."

Mitään edelläluetellusta triviasta en olisi nyt muistanut, jollen olisi sitä erikseen esiin hakukonettanut. Tämä saattaa hyvinkin olla luovaa työtä tekevälle ihmiselle paitsi hävyttömyys, mutta myös kuolemattomuudenosoitus. Olet jättänyt pysyvän merkin kulttuuriin; se kyllä muistetaan, vaikka nimesi on jo aikaa sitten unohdettu.

Niin; anastus vai osoitus kunnioituksesta? Kukin ratkaisee asian kohdaltaan itse. Periaatteessa varminta olisi, jos tekijä ei enää olisi aktiivinen – ehkä tämä olisi jopa edesmennyt. Olisi vain elämänkerturi eli päivystävä akateeminen valistuneine arvauksineen kuinka kynähenkilöoletettu itse olisi itse asiaan suhtautunut.

Siispä; jos katson vielä hyvinkin vireästi hengessä ja luomassa olevaan omaan itseeni, jonka kulttuurillinen painoarvo on jossain olemattoman sekä höyhenenkeveän välissä – on kyllä verrattoman ironista joutua tämäkin kirjoittamaan. Minuahan on lainattu hyvän tavan vastaisesti – tehty siitä omaa kontenttiaan eli sisältöä.

"Tämä saattaa hyvinkin olla luovaa työtä tekevälle ihmiselle paitsi hävyttömyys, mutta myös kuolemattomuudenosoitus."

Lainaus on Turvasanomien viikkokolumnista, Kähkösen ritsikirjasta, jota kirjoitin muinoin säännöllisesti jossain perjantain uutispäivän iltatylsän ja yövartijan tottumuksesta seuranneen lauantain varhaistuntien valvomisen välillä. Apinoin Aimo Massisen sekä Aarno Laitisen tyyliä tehdä printtiin lauantaikolumnia.

Sehän siinä vain oli, että eihän yksityinen turva-ala ollut mikään valtakunnanpolitiikan, talouden tai mediankaan pääsarja. Jälkiviisaudessa voin vain ihmetellä järjenvaloni himmeyttä, kun koskaan kynäilin riviäkään sen toimijoista satiirisesti niin kutsuttuun hovinarri-tyyliin. Ne mitään kunkkuja olleet, yksikään.

Pahimmat olivat jopa niin raskaasti häiriintyneitä, että mikä hyvänsä – ties kehen tai mihin todellisuudessa kohdistunut – pieni viittaus riitti; luulivat nyt muka ärsyttäneensä minut vastaamaan juuri heille. Ai jollekin mitättömyydelle, jonka merkitys ihmisyydelle on arvoitus ja sentähden sontii Suoli24:lle vai? Trollinpelle.

"Jälkiviisaudessa voin vain ihmetellä järjenvaloni himmeyttä, kun kirjoitin viikkolumneissani turva-alan toimijoista."

Kyllä. Minä kirjoitin:"Villeä pidetään puhtoisena ja nuhteettomana kirkonmiehenä, mutta hänessä on rajukin puolensa." En saata muistaa minkä otsikon alla enkä ole varma, että olinko tosissani vai irvistelinkö vain juorulle kuin oli lähtenyt liikkeelle Palvelualojen ammattiliitto PAMin luottamusmieskoulutuksesta kauan sitten.

Siikasenkin pitäisi kyllä tietää, etten ole mikään Tuntematon, sillä hän kopioi sitaatin ensin omaan Vanhusbook-profiiliinsa – oikein kreditoituna. Muistan kyllä. Katsoin sitä vielä kerran ennenkuin lisäsin hänet estolistalle samalla vedolla lukuisten niin kutsuttujen liiton miesten mukana, keiden kanssa en enää tuolloin ollut puheväleissä.

Mitä haluan? Ville Siikanen poistakoon virheellisen sitaatin kaikkialta missä käyttää sitä luvatta. Nykyään olen sitä mieltä, jotten välitä tulla liitetyksi mitenkään koko hahmoon tai siihen mitä hän mahdollisesti edustaa. En nimelläni enkä nimettömästi. Lupaa ei tule edes rahalla. Meillä ei ole mitään asiaa toisillemme.

(Kuva: Google, Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Jos Ville Siikanen kerran unohti nimeni, hän olisi samalla saanut unohtaa myös sitaatinkin. Yhdentekevää oliko käynnissä vaalit, valinnat, nimeämiset tai miksi hän ylipäätään näin teki. Jos Siikanen on yhtään mikäsi, sinulla on tällöin ansaitsemasi sellainen; itsepä valitsit tai suot pysyä asemassaan. Syytön minä siihen(kin) olen. 

Tämä teksti naputtuu näille virtuaaliriveille, koska nimeltämainittu on luvattomasti ominut tekstiäni ja vielä pitää sitä yleisöjulkisesti saatavillakin vain tehdäkseen itsestään mielenkiintoisen. Vaan jos luulet minun muuten pyrkivän tällä tekstillä joksikin tai edes huvinvuoksi nettivihanpitoon, olet vieläkin säälittävämpi kuin luulinkaan.

Kaikille yhteisesti; käsittäkää, että nettiin laitettu ei vielä sellaisenaan ole kenen tahansa vapaasti käytettävissä eikä sillä liioin saa tehdäkään mitä huvittaa. Seurauksissakin löytyisi. Taviksen sisältö tai edes koko käyttäjätilikään eivät ole minkään arvoiset alustatalouden jättifirmalle, saa julkkikseksi pyrkijä äkkiä huomata.