Suorasukaisuus tai -suisuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

A6-avolehtiööni vihreiden Snigelin kansien välissä tallentui kuivamustekynän muistiinpano Helsingin Sanomien printistä Inkeri Harjun Elämä&Hyvinvointi -osioon kirjoittamasta kolumnista tästä samasta teemasta. Johan on maailmamme positiivisuudenjanoisen medialliseksi päässyt, pakko sanoa.

Tunnustan. Kyllä tämä koskee itseänikin. Kuvittelen keskiluokan arvoihin ja tapoihin sosiaalistuneiden kutsuvan minua suorasukaiseksi eli väriläiskäksi, jos nyt ylipäätään edes mainitsevat. Luulivat kai olevansa kohteliaita. Olisivatpa ennemmin olleet hiljaa tai puhuisivat jostain aivan muusta.

Välillä pokkani pettää koreasti, kun luen juhlan kunniaksi sentattua toimituksellista itsekehua, jossa päällikkö-sitä-ja-sitä luonnehditaan esimerkiksi ehtymättömäksi idealingoksi. Onneksi vain kämppäni tiiliseinät kuulevat karanneen nauruni, koska satun tietämään, miltä tuntuu olla tuollaisen vastaanottavassa päässä.

"Keskiluokkaan sosiaalistuneet sanonevat suorasukaiseksi eli väriläiskäksi, mutta saisivat puhua jostain aivan muusta."

En minä sillä bloggaa; kyllä niin kutsuttu reality-tv – yksien törmäyttäminen yhteen, jotta toisilla olisi tirkisteltävää ja paheksuttavaa – kelpaa esimerkiksi, kun polemisoi yhteiskunnassa laajemminkin vaikuttavaa ilmiötä. Moniko täysi hönö, kokematon pikkukakara tai ongelmapersoonan alku ei tajua näkemänsä olevan viihdettä?

Nimittäin; valitettavasti ihmisyys on vuorovaikutusta, jossa on iänkaiken ollut vastaavaa ”viihdettä”; sorrettu heikkoja, syrjitty toisenlaisia ja karkotettu harmoniaa häiritseviä pois joukosta. Ihminen on oppiva olento, jonka kaikki pahuus ei todellakaan ole pelkästään lähtöisin hänen perimästään.

Bloggaan sillä, että eivät positiivisuuspakko, velvollisuus vastata jokaiseen kysymykseen kyllä, tervehtimisfasismi tai inklusiivisuuskaan aina hääviltä tunnu. Asiat eivät hoidu, opit jäävät saamatta, kehitys jämähti ja pahimpana kaikesta – ilmeisestä epäkohdasta sanovan kimppuun hyökätään.

"Moniko täysi hönö, kokematon pikkukakara tai ongelmapersoonan alku ei tajua realityn olevan viihdettä?"

Moisissa oloissa selvitäkseen tarvitaan kirjoittamattomien sääntöjen osaamista ja sujuvaa valkoisten valheiden käyttöä. Sääntöjen, jotka vaikuttavat turhan usein määräävän tai kieltävän juuri sen mitä sanoja itse sai äsken päähänsä, sekä ettei ilmeisestäkään saisi sanoa – ainakaan juuri tälle itselleen.

Edellytetään jotain ihan kummallista sosiaalista kuviota, jossa pitäisi olla riittävä resurssi muistuttamaan kohtuudesta, uskottavuudesta, mahdollisesta ja järjestä. Jonkun tulee myös luonnollisesti kantaa huoli siitä kuinka sisään tulevat asiat ymmärretään sekä miten niistä puhutaan ulos. Ihmisfiltteri on välttämättömyys.

Sehän siinä vain on, että kun monikaan tälläisen alkuunpannut ei oikeasti ole diktaattori, huijarisaarnaaja, visionääri eikä edes jo pari sukupolvea pysyneen imperiumin perintöprinssi. Vaan konttorirotta, työväenluokkainen ressukka, omien taskujen täyttäjä, kostaja-amokinjuoksija tai pelkkä esiintymishaluinen pelle.

"Edellytetään jotain ihan kummallista sosiaalista kuviota, jossa pitäisi löytyä hovi tukemaan ja ihmisfiltteri suojaamaan."

Jos siis ylipäätään katsoo jotain itseään suurempaa olevan olemassa, on myös kyettävä kysymään suorapuheisuuden syytä. Onko se henkilökohtaisen nolo, vuorovaikutuksessa epäonnistuminen vai ihan silkka huomionkipeys? Niinpäniin; juuri siksi useimmissa elämän ilmiössä on ne molemmin päin näyttävät suuntanuolet.

Ja mitä sillä suorapuheisuudellaan tavoittelee? Harjoitettu taiteenlaji on kyllä myönnettävästi superhenkilökohtainen, mutta joudutaan täysin pöpelikköön, jos luullaan sanojan aina vain ajavan omaa asiaansa. Jotkut voivat kyllä silti osoittautua olevan – ei väärässä asiastaan – vaan itse väärässä paikassa.

Ilkeys? Hesarin Inkeri Harjulla oli pokkaa panna tuo sana otsikkoonsa, mutta siihen on vaikea suhtautua vakavasti. Ei vilpittömästi suorapuheinen, terve, tasapainoinen ja aikuinen riistä, kuormita eikä tuhlaa resurssejaan. Ilkeydestä valittavat siis yleensä ne, jotka ansaitsivat kyllä saamansa sanat, mutteivät kestä niitä kuulla.