Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

Pidetään siis muka säännöllistä bussiliikennettä, mutta lippukategoriat ovat niin kehittymättömät, jottei liikuntaesteisille ole muuta tunnistetta kuin ”sille näyttäminen”. Tietenkin tarkastusmaksun perimisoikeus on jätetty hakematta, lipuntarkastajat palkkaamatta eikä järjestyksenvalvonnasta ole kuultukaan.

Siispä; bussikuskien tietotoimisto kertoo, että kuka onkaan oikeasti pummi, joka muulloin kuin lipunmaksun hetkellä kantaa rollaattoria kainalossaan, ja juokseekin, jos on oma etu tavoitettavana tai pakeneminen voitettavana. Johan nyt vastuullisen aikuisen järjenkin pitäisi sanoa, jottei moiseen ”lipuntarkastukseen” pidä ikinä alkaa.

"Vastuullisen aikuisen järjen pitäisi sanoa, jottei moiseen 'lipuntarkastukseen' pidä ikinä alkaa."

Kerrataan: ei ole liikuntaesteisen lippukategoriaa, tunnistetta sille tai lipuntarkastajaakaan asiaa hoitamaan. Siispä; mihin tosiseikkaan, matkan ehtoon ja etenkin lainkohtaan mokoma lipuntarkastus perustuu? Pohjansa ei vain heilu eli petä; sitä ei ole oikeasti koskaan ollut olemassakaan.

Oikein seikkailuhenkinen, kaupunginmielinen, yhtiönhenkilö tai lain rakas jokainen saa ottaa kiinni oikeudetta ilmaiseksi matkustavan lievästä petoksesta. Lisää? Rollaattori voi olla anastettu, toisen anastamaa sellaista pidetään hallussa eli väline olisi pitänyt luovuttaa poliisille löytötavaraksi jo kauan sitten.

Muttana todettakoon, että ei kannata – asialla on todennäköisesti varaton, lukemattomasti putkassa vieraillut, useasti lusinut, yhteiskunnanvastaisen mielenlaadun ja huonon ongelmanratkaisun nopeasti kiihtyvä päihderiippuvainen. En tiedä. Emme tunne sekä toivon, jottemme ikinä tapaakaan. Älähän siis koeta onneasi!

"Jokainen saa ottaa kiinni tehtyjen rikosten perusteella; mutta epäillyn olot huomioiden, se ei kannata."

Järjestäytyneessä yhteiskunnassa asia olisi hoidettu univormullisten lipuntarkastajien ja poliisien poisto-tarkastusmaksu-putka -karusellissä – juhlakalu todetaan ulosotossa varattomaksi joka sekä hän lusii jokatoisen vuoden. Hänen ei anneta pahoinpidellä liikennehenkilökuntaa; oman porukan vertaiselle taas saattaa joskus sattua.

Edistyneessä yhteiskunnassa linja-autonkuljettaja olisi asiasta muutaman kerran sanottuaan painanut hälytyspainiketta. Paikalle olisi tullut joko JoJo:n järjestyksenvalvojat tai lähin Niinivaaralla toimiva järjestystä ylläpitävä henkilö kuin kuuluu keskinäisellä sopimuksella järjestäytyneeseen turvallisuusverkostoon. Ulos, heti.

Karussa vaihtoehdossa rikostenpaljastamistoimeksiantoa suorittavat siviiliasuiset vartijat seuraisivat, kartoittaisivat ja dokumentoisivat niin, että kun tarkastukseen asti tunnuksitta olevat lipuntarkastajat juhlakalun tapaavat – peli olisi selvä. Jos alkaa tapella; se on neljä vastaan yksi sekä nyt vedettiin esiin voimankäyttövälineet.

"Järjestäytyneessä, edistyneessä ja karussa yhteiskunnassa on omat tapansa ratkaista tälläiset ongelmat."

Edellisen pitäisi olla itsestäänselvää yleistietoa kenelle tahansa ympäröivästä maailmasta kiinnostuneelle aikuiselle, joka on käynyt peruskoulun jälkeisen opin ammattiinsa päästäkseen. Etenkin sitten, jos toivoo johtavansa liiketoimintaa, kunnallista toimialaa tai kirjoittavansa palkan perästä sanomalehteen.

Mutta nythän ollaan Pohjois-Karjalassa, joka on täynnä ahneita kateellisia ihmisvihaavia peesissäkävelijöitä, kuokkavieraita ja pokkana mitä tahansa törkeää tekeviä. Heitä taas ”palvelevat” pomotusintoutuneet mestarit, joista kukaan ei välitä kyllin edes kieltääkseen pahimmat ylilyönnit-mauttomuudet. Miten käyneekään, kun meni väkivaltaiseksi?

Tämä luonteen erikoisuus, yleinen takapajuisuus sekä mistään maksamisen ja vastuun ottamisen haluttomuus vaati nyt kuluvan viikon tiistaina ihmisuhrin. Onneksi ei käynyt pahemmin – henki säilyi. En ilku enkä viisastele; velvollisuuteni oli kirjoittaa nämä ilmeiset totuudet julki vaikkei joku ehkä siitä tykkäisikään.