Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.
Ennenmuinoin se oli näin: kolmannes piti tietää, kolmannes arvata ja kolmanneksesta heittää sujuvasti läppää, jottei olisi häpäissyt sen paremmin itseään kuin lukuisia niitäkin keiden mainetta kantoi vaikkei olisi tahtonutkaan. Nyt sillä ei enää ole suurta väliä; asiathan on kääntyneet nurinniskoin.
En saata sanoa, että onko ajan suuri trendi tyhmyys vai tyhmäily. Jokatapauksessa olemme kaikki omissa kuplissamme, erikoistapauksia ja performanssiartisti-sisällöntuottajia. Kun samanaikaisesti puuttuu niin tarve, palkinto kuin pakkokin, saadaan aika nololla tavalla tietää että oltiinko sivistyneitä vai ei.
"Yleissivistys oli kyky olla häpäisemättä itseään tai niitä keiden mainetta – halusi eli ei – kantoi mukanaan."
Istuinpa kerrankin joensuisen taiteilijakapakan baaritiskin äärellä, kun siellä pyöri Tissarin esikoinen – spekulatiivinen fiktio. En ollut nidettä aiemmin nähnytkään, mutta tarinoin siiderilasi kädessä aiheesta; siispä, baarimikotar oitis alemmuudentuntoisesti huokaamaan minun sen jo lukeneenkin. Ehei. Se oli yleissivistystä!
Lainaan hänet osaksi eksersiisiäni – en osoitellakseni enkä pilkataksenikaan – vaan havainnollistaakseni maailman muutosta. Jossain vaiheessa keskustelu näet polveili kylälehtiin; oman kasvupitäjänsä sellaisen hän tunnisti vaan ei saattanut siteerata ainoatakaan juttuaan milloinkaan. Vaikka eihän lehti nyt ollut eilen alkanut ilmestyä.
Niinikään; sikäli, kun sanattoman viestinnän havainnointini pitää – luuli hän kaiketi puhuttavan joko seksistä, huumeista tai rock’n’rollista, kun Parnasso mainittiin. Se on se yksi kirjallisuuslehti, mutta myös enemmänkin, jos aihetta harrastaa. Juu, Nevalainen on oikeassa – eihän mokoma pysy, jos sitä ei koskaan käytä.
"Tarinoin Sami Tissarin esikoistyöstä niin sujuvasti, että vähemmän yleissivistyneet luulivat minun jo lukeneenkin sen."
Vaan onko yleissivistys pohjimmiltaan kuin hakaneulalla narun jatkoksi takinhihaan kiinnitetty heijastin, jollaisia 80-luvun aikuiset vahtivat niiltä meistä lapsista ketkä olimme liian hitaita juoksemaan karkuun tai kilttejä lyömään kiinnikäytäessä? Kyllä siinä valitettavasti sellainenkin sävy oli. Ihmisestä käydäkseen piti ja niin edelleen.
90-luvunkaan alussa kun sellainen ei vielä voinut vääntää Persianlahtea perseenlahdeksi, kun piti osallistua keskusteluun silloin käynnissäolleesta sodasta. Sellaista teki vain erityisnuorisotyötapaus-koulupudokas, kun ei sopeutuneemman verrokkinsa lailla kyennyt vaieten väistämään – kasvonsa säilyttääkseen.
No, nytpä sitten ollaan tapahtuneen tosiasian edessä. Aiempi mustavalkoisuus on ruotsalaisen dialogipoliisin sanoja lainatakseni viidensadan eri värin vaikealukuinen kartta, josta ei juuri yleissivistystä tapaa. On enää aktio ja reaktio – yksi julistaa liputtaa esiintyy – toisesta viis ellei hän ole kaapattavissa osaksi show’ta.
"Tänään taitaa olla enää aktio ja reaktio. Yhden esiintyessä muista viis, jos he eivät ole kaapattavissa osaksi show'ta."
Ponnistelun ja vaivannäön kato on todellakin ilmeistä. Ihmiskäsityksessä onkin siis lähdettävä liikkeelle ajatuksesta, että sisäinen ja ulkoinen ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa eikä mitään tärkeää saa ikinä jättää vain jommankumman varaan. Kokonaisuutenahan maailman muutos on ollut aika totaalinen.
Ihmiset pöljäilevät tänään keskellä kirkasta päivää arkena tavalla, joka oli ennen mahdollista vain taitavan käsikirjoittajan mielikuvituksessa, minkä pätevät näyttelijät ison talon resurssein toteuttivat lauantai-illan kohokohtana katsotuksi tv-viihteeksi. Ja vielä itse levittävätkin sen ylpeillen koko maailman töllisteltäväksi.
Se saa olon aikalailla murheelliseksi. Vähin erin jopa hyväksyy amerikantuontisen ajatuksen elosta valistuksen jälkeisessä ellei suorastaan vastaisessa ajassa. Siispä; ne, ketkä yleissivistystä enää hamuavat tai arvostavat, joutuvat vast’edes tyytymään sen viljelyyn omissa kuplissaan toisten samanmielisten kanssa. Pääsääntö se ei enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.