Kevätkatsaus

Kevät toi-kevät toi skeittarin, kevät toi-kevät toi narkkarin, kevät toi kulmille spurgunkin ja paikalle stevarin; näin rallattelin joskus itsekin mukaellen Kipparikvartetin Muuraria, kun kyseiset urbaanin ympäristön ilmiöt olivat ajankohtaisia. No, kevätilmiötpä ne ovat Kontiolahden kirkonkylässäkin, näemmä.

Jo männävappupäivänä olin kävelyllä liike- ja palvelutalon kulmilla, kuten tapaan yleensäkin tehdä, vaikka osaan jo melkein ulkoa mokomankin...heh...kaupan solmukohdan näyteikkunat. Havainnoin sivusta erään ilmeisen maisemaan kuulumattoman hahmon jo ennenkuin tämä ehti kohdalleni.

Hän oli vaaleaihoinen ja korostuksensa perusteella koilisesta-idästä-kaakosta maahamme muuttaneeksi arvailtu aikuinen miesoletettu. Käytti harmaata pipoa sekä valkoisia langattomia kuulokkeita, mutta tarkemmin en enää nyt vaatetustaan muista. Pummasi rahaa. Oli se sanavalmis; jokaiseen vastaväitteeseen tuli selitys.

"Ilmeisen maisemaan kuulumaton hahmo tuli tykö. Pummasi rahaa. Oli sanavalmis; jokaiseen vastaväitteeseen tuli selitys."

Ruokaa olisi muka pitänyt saada eikä voinut odottaa seuraavaan arkeen pyytääkseen evlutin diakonialta ostokorttia markettiin; tällöin tuli mennä tapaamaan sairasta pikkuveljeään. Pääsin hänestä eroon näyttämällä sormella samassa talossa toimivan lähimmäispalveluyhdistys Lähteen avoimia tiloja; en tiedä saiko sieltäkään mitään.

Tänä toukona – vaan en kuitenkaan vappuna – olin taas katselevinani vuosiakin muuttumattomina seisovia näyteikkunoita, kun jälleen saapui onnensa koettaja. Hän oli somalialaiseksi etnistetty tummaihoinen yli viisikymppinen mies; päällä siniharmaa pipo, maastokuvioinen fleece tai neule, valkoiset vakosamettihousut ja jotkut kengät.

Alaleuasta puuttui noin neljä etuhammasta sekä puhui englantia hiljaa – liki kuiskaamalla. Pyysi kahta euroa saadakseen syötävää. Ensin sanoin ”ei ole kolikoita” ja sitten vain lyhyesti ”ei;” poistuin paikalta kävellen. Istumapaikalleni torilla näin kohta saman kulkevan muovipussi kädessä kohti K-Markettia.

"Tänä toukokuuna olin taas katselevinani niitä näyteikkunantapaisia, kun jälleen saapui yksi onnensa koettaja."

Ja hei! Yöpyväthän matkailuautoilijatkin missä sattuu; jättävät myös roskapusseja julkisten rakennusten roskiksiin. Virallisesti tarkoitukseen osoitettujakin parkkipaikkoja on, mutta niitä on liian vaikea löytää. Matkailuneuvontaa täälläpäin oli viimeksi joskus 80-luvulla, kun vesitornilla oli säännöllisesti aukioleva kioski.

Aikuiset ja nuoret ottavat hekin yhä äänekkäästi yhteen. Istuin torilla penkillä, kun taakse ajoi korealainen perhevelkavankkuri. Kantasuomalainen naisoletettu sätti murteellisesti edessä olleita poikaoletettuja mopoilijoita keulimisesta ja perseilystä. Nimitteli, uhkaili äidille sanomisella ja jonkun muun paikalletulolla.

Puhumattakaan siitä kuinka roskakatokseemme jätetään romuja. Siinä on nimittäin muutakin vapaata tilaa kuin kulkuväylä keskellä, jota jotkut alkavat täyttää, vaikka useimmat jätökset mahtuisivat toki astioihinkin. No, pianpa toiset eivät enää saa niiden kansia avatuksi eli suljetuksi; joutuvat ilmoittamaan kiinteistönhuoltoon.

"Tämän lisäksi on noteerattu matkailuautoilijat, aikuisten ja nuorten yhteenotot sekä romut roskakatoksessa."

Koiraa ei ole ikinä ollutkaan enkä kiipeä harjulle, jota täkäläiset kutsuvat vaaraksi, sillä lähinkin niistä on liian kaukana. Yleisiltä penkeiltä katselen autiota kirkonkylää, jossa liikkuvat enää vain ne kuin ovat liian levottomat kotisohvalle makaamaan. Funtsaan, että kaikki taitaa olla kohdallaan. Mutta mä en todellakaan kuulu tänne.

Mikä Kipparikvartetilla alkoi, se Anssi Kelaan päättyi? Paljon mahdollista; onhan Nummela kappaleena kuin pois Helsingistä haikaavien kovaa vauhtua keski-ikäistyneiden 70-luvun pienten ikäluokkien nuorten aikuisten hymni, kun uusi vuosituhat oli juuri alkanut. On aina ikävä jonnekin, missä ei sillä hetkellä ole.

Jokainen on samalla tavalla hyväuskoinen, tekee samat virheet peräjälkeen vaan kuvittelee silti olevansa erilainen. Yksilö. Ikäluokat eivät viisastu tai parin kuluessa kaikki kertynytkin perimätieto nollautuu. Kyllä tämä taitaa sittenkin Gerry Raffertyn Baker streetiin tai Didon Life for rentiin päättyä.