Ihmisyyden kamppailu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Riikka Mahlamäki-Kaistisen Sunnuntaisuomalais-jutun kokeneesta vaihto-oppilasperheen äidistä Sanna Huovilasta. Oli pyytänyt saksalaisteiniä seuraansa, pois internetin syövereistä. Tällöin tämä töräytti:"En ole täällä sinua viihdyttämässä." Aika hyvin sanottu, siltä teiniltä nimittäin.

Niinikään; saman lehden Taru Väänäsen juttu vankilasta tyhjän päälle vapautuneesta Samista oli kiinnostava. Rikosseuraamuslaitoksen tiimivastaava Pia Puolakka kuvasi katujengien syntysyitä; auktoriteettien ja turvallisen aikuisen puutteesta kumpuavaa osattomuutta sekä katkeruutta. Melkoinen kuntoutushaaste vankilalle.

Saatanko siis muutakaan kuin bloggata, sillä onhan tässä jo eväitä pohtia ihmistä, yhteiskuntaa ja vuorovaikutusta vapaassa mitassa. Nehän lienevät jo tovin – elleivät aina – olleet niin sanotusti lempiaiheitani. Mikähän algoritmin oikku muuten työntää nyt Pohjois-Karjalan kansallispuku -bloggaustani ylös hakukonetuloksissa?

"Ihmisen, yhteiskunnan ja vuorovaikutuksen pohdinta vapaassa mitassa on jo pitkään ollut lempiaiheeni."

Todellakin ihminen ymmärtää asiat omalta kohdaltaan oikein. Viimeistään näin käy jälkikäteisen itselleenselittelyn kautta, ja toistohan on voimaa useimmiten, mutta etenkin oppimisessa. Jokainen voi siis leikkiä itsellään olevan tiesminkä vallankäyttäjän mahti, mutta silti näin on lopulta vain oman pään sisällä.

Kun taivaltaa sulaneessa plusasteiden talvessa, näkee muuan ennen talollisen rouvaa esittäneen palkansaajan puolison, jonka jalkinevalinta oli näemmä kesäkumisaappaat. Ennen hänkin oli ylisosiaalinen seuransatuputtaja-höpöttäjä, joka nyt hädintuskin vilkaisee päin eikä tee aloitetta tervehtiäkseen. Ohitimme toisemme vaiti.

Ihmisyyden kamppailua lienee sekin, että onpa muuten pirun hankala nousta yksin ylös, jos liukastuu jäällä, jonka päälläkin oli vielä vettä. Vaan toinenpa pysyikin kuivana koska päällä vedenpitävää, kolmas kohosi vaivoitta kävelysauvoillaan ja neljäs nastakenkineen ei ylipäätään edes kaatunut. Tasan ei käy onnen lahjat.

"Ihminen ymmärtää asiat omalta kohdaltaan oikein viimeistään jälkikäteen itselleen selittelyn kautta."

On siis todellakin huvittavaa nähdä kuinka jopa ”asemavaltuutus kauppatoimiin elintarvikeliikkeessä” tai työsuhteinen talonmiehyys menee jonkun päähän niin pahasti, että rupeavat suorastaan esittämään vallankäyttäjää. Tai sitten ei, koska heikompansa kärsivät vuoksensa ja saavat vuosikymmeniksi henkistä painolastia.

Ihminen on mitä haluaa eli tarvitaan – silloin sekä siinä. Kun lakkaa olemassa asemassa, jossa luuli velvollisuudekseen kytätä kanssaihmisiään; todellinen epäkiinnostavan nyhjääväisen aikaansaamaton oma itse tulee esiin. Minua tuo ei yllätä; olen käynyt siellä missä tieto tuotetaan ja auktoriteetit muuttuvat entisiksi.

Siispä; kuinka käyneekään sote-debatissa möläyttäneelle tulevalle kristillisten liikunta-, urheilu ja nuorisoministeri Mika Poutalalle Hayekin hevosenkengän tai harmaan maailmankuvan Orpo I:sen kabinetissa? Ei kaksinen minäkuva, ihmiskäsitys on vino sekä yhteiskuntakäsityskin jumissa jossain 60-luvun ja Keskiolutmarssin välillä.

"Ihminen on mitä haluaa eli tarvitaan. Aseman menetyksen jälkeen oma itse tulee taas jälleen kerran esiin."

Siinä suhteessa kaiketi talviunilla oleva karjalaissosieteettikin saa puolestani uskoa vaikka huvikseen, jotten minä rupea niitä morjestelemaan ja tarinoimaan kanssaan tulevanakaan vuonna. Turha yrittää small talkkia; sanoo vain suoraan, jos on asiaa, sekä ellei ollut niin on hiljaa ja mielellään myös pälyilemättä.

Te ette nimittäin osaa käyttäytyä, vaikka ehkä junttimaisuuttanne, arkuuttanne sekä tohelouttanne peitelläksenne esitättekin mutkatonta ja pokkuroimatonta. Te hölisette, horisette tai vouhotatte ettekä osaa keskustella – mistään. Kymmenen vuoden saldo on, jottei välillämme ole eikä todennäköisesti ikinä tulekaan mitään yhteisiä asioita.

Kyllä – minä yhä jatkan olemassaoloani täällä, mutta teen sen vastentahtoisesti – en koska itse haluan. Pohjimmiltaan ihan sama; kunhan vain arjen sujumisen kannalta olennaiset lähipalvelut hoituvat asiallisesti ja siedettävään hintaan. Itsehillintääni tai kohteliaisuuttani ei kannata koetella; et tule pitämään siitä mitä sitten tapahtuu.